Miten aiotte lähestyä mellakan käsitettä? Aihe on kuitenkin noussut pitkän suunnitteluprosessin aikana yhä ajankohtaisemmaksi maailman tapahtumien vuoksi. Miten välttää sen banalisointi?
- Näen mellakan tässä kontekstissa koreografian vyörynä, joka nousee epäkohdista ja kasvaa aina uusille kierroksille. Tässä esityksessä mellakka on vahvasti yhteydessä toiseen sanaan: iloon, Palmgren avaa lähtökohtiaan.
- Esitys on alun perin lähtenyt Hongkongin ja Suomen välisestä residenssiyhteistyöstä ja Hongkongissa tapahtuneesta syvemmästä tutustumisestani perinteiseen kiinalaiseen lääkintään ja Qi-energiaan. Mutta myös niistä lukuisista hetkistä katsomossa, jossa todistin liikkeen ja näyttämön latistunutta energiaa ja iloa. Suunnittelin esitystä, joka mellakoisi tätä vastaan: Ottaisi näyttämön haltuun reippaalla ja elävällä liikkeellä sekä ihmisillä. Samaan aikaan opiskelin myös intensiivisesti David Zambranon kehittämiä tanssitekniikoita ja koin suurta iloa ison ihmisjoukon kanssa liikkumisesta, joka muistutti isoa (anarkististakin) energiavyöryä, Palmgren kertoo.
Työryhmä sanoo, että viime aikoina yhä ajankohtaisemmiksi ja näkyviksi tulleet mellakat toki vaikuttavat prosessiin, mutta he eivät tulkitse tai kehollista nyt olemassa olevia mellakoita esityksessä.
- Tiedämme olevamme hyvin etuoikeutettu työryhmä. Meille tämä on mellakointia liikkeen ilon puolesta. Matkalla se on saanut myös synkempiä pohjavireitä. Jos ilo ja energia menevät yli, se on liikaa, ja muuttuu toiseksi. Balanssi syntyy, kun negatiivinen ja positiivinen tapahtuu samaan aikaan, Palmgren sanoo.
Millaisia vastauksia harjoitukset ovat tähän mennessä antaneet kysymykseen ”Miten mellakoida ilon kautta prosessissa, esityksessä ja esitystä”?
- Olemme mellakoineet prosessissa etsien uusia työmuotoja ja lähestymällä eri harjoitusten kautta sitä mikä tässä esityksessä on olennaista. Olen pyrkinyt analysoimaan aina kulunutta harjoitusviikkoa ja miettimään minkälaisen avauksen seuraava viikko voi tuoda esitykseen, Palmgren kertoo.
- Olen pohtinut sitä kuinka pitää yllä työprosessia, jossa ihmiset jaksavat. Tämä jaksaminen on mahdollistunut toistaiseksi seuraavista asioista: selkeys (tässä niin kovin epäselkeässä ammatissa), avoimuus, selkeät työajat, työnkuvat, työn analysointi, reflektointi, itseohjautuvuus ja ohjaus, hän jatkaa.
Palmgren kertoo, että harjoituksissa on harjoiteltu energian jakamista ja keräämistä sekä väkijoukossa liikkumista. Työryhmä on tehnyt iloläpäreitä ja pohtinut mikä tuottaa iloa katsojana ja tekijänä.
Tanssijoiden (Krista-Julia Arppo, Minna Karttunen, Kaisa Niemi, Oskari Turpeinen) mukaan prosessissa mellakointi on tarkoittanut myös sitä, että voi vaan lähteä toimimaan, tehdä hetkessä ja saa käyttää energiaa. Sitä että kun valitsee jonkun asian, menee sitä kohdin täysillä ja tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Hulluttelu, peli ja leikki ovat myös olleet läsnä harjoituksissa. Työryhmä painottaa, että ilossa ja mellakan pyörteessä ei ole kyse älyllisyydestä vaan irti päästämisestä. Yksi motto on ollut päästä irti! Ei tarvitse pidätellä.
Esityksen mellakointi ja esityksessä mellakointi ovat puolestaan tarkoittaneet prosessissa sitä, että Palmgren ja työryhmä ovat etsineet rakenteessa mellakointia; sitä kuinka löytää mahdollisesti uusia ratkaisuja esityksen rakentamiseen. Harjoituksissa on myös menty rajoille eri osa-alueilla; tutkittu mikä on liikaa, annettu muodon räiskyä.
- Tavoitteena on tehdä itse esitykseen sellainen rakenne, että se mahdollistaa selvät raamit ja sitä kautta vapauden. Esiintyjillä tulee olemaan myös lupa yllättää, yllättyä ja mellakoida liikkeellisesti, Palmgren pohtii.
Tanssijoiden mukaan esityksessä mellakointi voi myös tarkoittaa tiettyä törkeyttä: että tekee mitä haluaa ja nimenomaan itselleen, että ei yritä tehdä jollekin toiselle, tai miellyttää koreografia tai muita.
Entä millaisia keinoja olette löytäneet haasteeseen ”miten säilyttää energia ja ilo työskentelyn eri vaiheissa”?
Palmgrenin mukaan yksi tekemisen kulttuurin heilutteluun liittynyt lähtökohta prosessissa on ollut ajatus siitä, miten koko prosessi voisi olla ravitseva. Että se ei söisi vaan ruokkisi matkalla.
- Ihan henkilökohtaisesti, että en olisi aivan poikki ensi-illassa; voisinko tehdä työtä kunnianhimoisesti, mutta myös saada energiaa työskennellessä. Ainakin nyt on tuntunut, että prosessi on ollut nautinnollinen, niin kuin toki monet muutkin prosessit aiemmin.
Tanssijoiden mukaan työpäivät ovat olleet prosessissa hyvin rakennettuja, henkisesti kevyitä, vaikkakin fyysisesti raskaita. Tällöin työskentelyn rytmi on pitänyt vireessä. He kokevat, että heillä ei ole ollut pakkoa / väkisin puskemista / turhan vakavaa; ei tulosvastuuta kaikessa tekemisessä. Asioita on kokeiltu vapaasti, jolloin niistä voi syntyä jotain uutta. Harjoituksissa on rakennettu ilmapiiriä, jossa ei tarvitse pelätä eikä pidätellä.
Avainsanoja ovat olleet heittäytyminen, pelaaminen ja leikki vaatteilla & rekvisiitalla, valokeilan ottaminen ja valokeilan heitto: häpeän suojareaktio on myös nauru, joka taas tuottaa iloa. Tätä ylimenemistä on tanssijoiden mukaan hauska kokea.
Palmgren toteaa lopuksi, että koronatilanne on vaikuttanut esitykseen, mutta ehkä hieman yllättävällä tavalla.
- Olen ollut pidempään kiinnostunut kasvottomuudesta esityksessä ja miten se linkittää meidät esimerkiksi eläinmaailmaan korostaen liikettä ja kehoa, ja nyt kasvojen suojaaminen on hyvinkin ajankohtaista. Kun kasvot on peitetty, ymmärryksemme kehon viesteistä kasvaa.
Palmgren sanoo, että ympäristö ja suhde luontoon on aina läsnä hänen esityksissään jollain tavoin ja niin myös tässä: muun muassa tilan valloittamisena ja tilan antamisena. Luontoa ei voi hallita vaan se avautuu kuuntelemalla.
- Ennakkotekstissä mainittu karva on esityksessä mukana ilon tuojana, naamiona, moninaisena, toisen ihona, piilottavana, lämmittävänä, pehmeänä ja suojaavana elementtinä, mutta myös ylellisyystuotteena ja ihan vaan karvana, Palmgren lopettaa.
Joy Riot Stoassa 7.–18.10.2020.
Koreografia ja ohjaus: Sari Palmgren ja työryhmä
Esiintyjät: Minna Karttunen, Oskari Turpeinen, Kaisa Niemi ja Krista-Julia Arppo
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Äänisuunnittelu: Joonas Pehrsson
Pukusuunnittelu: Siru Kosonen
Joy Riotin työryhmä harjoitteli teosta kesällä 2020 Zodiakin tiloissa ja kuvasi tunnelmiaan.
Videon kuvaus: työryhmä
Editointi: Sinem Kayacan / Zodiak