1.-5.12.2009
VIERAILU
Tykkäämistä, inhoa, kateutta ja palavaa halua
SATU TUOMISTO:
Huu, haukka haukkaan
Koreografia ja ohjaus: Satu Tuomisto
Tanssijat: Elena Ruuskanen, Petri Kauppinen, Sampo Kerola, Outi Martikainen
Musiikki: Roger d’Olivere Mapp
Valosuunnittelu: Jari Haavikko
Tuotanto: JoJo – Oulun Tanssin Keskus ja Satu Tuomisto
E
Helsingin ensi-ilta 1.12.2009 klo 19 Zodiak
Muut esitykset
2.12.2009 klo 19
3.12.2009 klo 19
5.12.2009 klo 19
Yleisökeskustelu esityksen jälkeen 2.12.
Katso, mitä Satu Tuomisto kertoo teoksesta
Huu, haukka haukkaan on hupaisa ja hurmaava tanssiteos, joka vie yleisön totuus tai tehtävä -leikin tunnelmiin. Yleisön aktiivinen mukanaolo ja reaaliaikaiset päätökset kuljettavat teosta eteenpäin hurjalla voimalla. Luvassa on hauskuutta, keveyttä ja laajoja tunneskaaloja, kun neljä tyyppiä yrittää rämpiä eteenpäin elämän villissä viidakossa. Ihmissuhteista ei ole tulla mitään tolkkua, on tykkäämistä, inhoa, kateutta, palavaa halua ja raivoa - tunnetta joka lähtöön. Teos sopii kaikille 11-vuotiaasta ylöspäin.
Oulussa lokakuussa 2008 kantaesitetyn teoksen esiintyjäkaartin erikoistumisalueet vaihtelevat aina kansantanssista showtanssiin ja akrobatiaan. Teoksessa on mukana myös kohtaus, jonka esiintyjät valittiin avoimella koetanssilla elokuussa 2009.
"Huu haukka haukkaan on esitys, joka on tarkoitettu 'suurelle yleisölle'. Se on ymmärrettävää nykytanssia, juuri sellainen teos, jota se tuttu naapuri kannattaisi raahata nyt katsomaan." (Leena Pallari, Helsingin Sanomat 1.12.2009)
"Kun otetaan neljä lahjakasta ja monipuolista esiintyjää, oudon villejä ideoita pulppuava koreografi-ohjaaja ja yllättävästi ajatteleva musiikin tekijä, saadaan hersyvän mielenkiintoinen teos, jolle ei tee oikeutta, jos sitä kutsutaan "vain" tanssiksi. [...] Teos piti katsojan odotuksesta varpaillaan alusta loppuun ja runsaat oivalluksen hetket herättivät myös katsomossa vaihtelevan sarjan mielialoja." (Mika Saarelainen, Helsingin Sanomat 3.12.2009)
"Det lekfulla, upprepat till skratt lockande greppet håller i vid de konceptuella scenerna som växer fram i rask takt. Spelstrukturen ger stadga åt en avsiktlig spretighet och reaktivitet i ögonblicket." (Jan-Peter Kaiku, Hufvudstadsbladet 3.12.2009)