Tomi Humalisto:
Tuulenpesässä inspiraatiota on haettu kiinalaisesta maalaustaiteesta ja sen kultaisista ohjeista. Mammun valitsemat kuusi ohjetta on tarkoitettu ohjeiksi maalarille, mutta ne toimivat myös näyttämöteoksen valmistamisessa. Tuulenpesä koostuu niin ikään kuudesta osasta tai kohtauksesta, joista kutakin osaa vastaa yksi ohje. Kuusi maalarille tarkoitettua ohjetta ovat tarjonneet mielekkään lähtökohdan teoksen rakenteelle. Vaikka ohjeita ei voi ottaa kirjaimellisesti, väljästi tulkittuina ne ovat synnyttäneet jokaisen teoksen osan liikkeellisen ja tilankäytöllisen perustan. Visuaaliset valinnat, niin lavastuksen kuin valonkäytönkin kohdalla, ovat suorassa suhteessa niihin.
Rankasen kanssa aiemmin tehtyjen Shellyn ja Momento Rojon esitystilat eivät olleet esityskäyttöön suunniteltuja. Edellinen teos, Varjojen huone, toteutettiin Zodiakin tehdastilaan rakennetulle näyttämölle. Stoan näyttämö on sen sijaan olemukseltaan musta laatikko, josta tilan historialliset kerrostumat puuttuvat. Valinta oli kuitenkin tietoinen. Halusimme ottaa tällä kertaa etäisyyttä persoonallisiin esitystiloihin, jotka väistämättä lyövät oman leimansa esitykseen. Stoan näyttämön kaltaista mustaa laatikkoa ei voi silti kutsua neutraaliksi tilaksi, sillä kaikilla tiloilla on oma laatunsa. Stoa on mittasuhteiltaan sopusointuinen ja tarjoaa riittävästi korkeutta Tuulenpesän lavastukselle, joka rakentaa vertikaalista yhteyttä maan ja taivaan välille. Stoan tila on hyvä tausta Tuulenpesän liikkeelle ja visuaalisuudelle; se on kuin laadukas paperi, joka nostaa esiin siveltimenvetojen muodot, painot, rytmit ja rakenteen.
Työskentelyni Mammu Rankasen kanssa alkoi jo vuonna 1997, kun toteutimme Shelly-tanssiteoksen Yrjönkadun uimahalliin. Sen jälkeen olen työskennellyt kolmessa hänen teoksessaan: Momento Rojossa, Mustassa ja Varjojen huoneessa. Tuulenpesä on siten viides yhteistyön hedelmä.
Yhteistyötä on sävyttänyt Mammun kiinnostus luontoon ja toisiin kulttuureihin ja toisaalta oma kiinnostukseni abstrahoida ja muokata näitä elementtejä visuaalisessa kerronnassa. Yhteinen inspiraation lähde on löytynyt erityisesti Aasian suunnalta. Mustassa ja Varjojen huoneessa esteettis-filosofisen pohjan tarjosi japanilainen tila-aika -käsitys, Tuulenpesässä inspiraatiota on haettu myös kiinalaisesta maalaustaiteesta. Inspiraation lähteen vaihtuessa työskentely Mammun kanssa toimii kuitenkin edelleen samalta pohjalta. Keskinäisen kommunikaation helppous sekä omaan ja toisen intuitioon luottaminen muodostavat yhteistyön ytimen myös Tuulenpesän valmistamisen tiimellyksessä.
Tomi Humalisto on toiminut teatterin, nykytanssin ja nykyteatterin valosuunnittelijana viidentoista vuoden ajan. Hän on työskennellyt mm. koreografien Ismo-Pekka Heikinheimon ja Kirsi Monnin kanssa sekä ohjaajien Masi Eskolinin, Kaisa Korhosen ja Mikko Roihan kanssa. Erityisesti Mammu Rankasen teoksissa Humaliston toimenkuva on laajentunut tila- ja valosuunnitteluun. Humalisto on työskennellyt myös belgialaisessa Action Malaise -nykyteatteriryhmässä sekä Todellisuuden tutkimuskeskuksen ja Helsingin esitystaiteen keskuksen tuotannoissa. Hän on myös ollut itse perustamassa ja vetämässä esitysprojekteja, mukaanlukien Jyrki Haapalan ja Virpi Juntin kanssa toteutettu Kudelma (2003) sekä Helsingin esitystaiteen keskuksen Pimeä projekti vuosina 2006-2007.