Arja Raatikainen: Lataamo

Tanssitaiteilija Arja Raatikaisen rooli nykytanssimme lähihistoriassa on näkyvä ja monipuolinen. Kaksikymmentävuotisen uransa aikana hän on tullut tunnetuksi tinkimättömänä ja omaperäisenä koreografina, tanssijana ja opettajana. Raatikaisen koreografioimat lukuisat tanssiteokset voidaan nähdä jatkumona, jossa edellisen työn avaamat kysymykset ovat haastaneet seuraavaan; etsimään tasapainoa jo löydettyjen ratkaisujen sekä uusia rakenteita, muotoja ja keinoja odottavien ilmaisutarpeiden välille.

Arja Raatikaisen uusi ryhmäteos Lataamo nähdään maaliskuussa Stoan tanssinäyttämöllä.

Täytin marraskuussa 50 vuotta. Olen 'taiteillut' jo reilut 20 vuotta. Koen taiteilijana nautittavaa vapautta tässä kohdassa elämää. On jo työhistoriaa mitä katsoa taaksepäin; on kiinnostavaa nähdä oman työnsä laajempia kaaria ja hahmottaa itsellekin aiemmin tuntemattomia työn vaikuttimia ja lähtökohtia.Liikkeen moninainen ilmeneminen tanssissa on kiinnostanut minua aina ja kiinnostaa edelleen.

Edessä on jälleen kerran TYHJÄ TILA, joka odottaa täyttämistään:
minkälaisia VOIMAVIRTOJA siihen muodostuu?
minkälaisia JÄNNITTEITÄ kehot tilaan tuottavat?
millaisten mielikuvien LAUKAISIJANA liike saatetaan esiin?
ja
millä LATAUKSELLA se ohjautuu ulos tilaan?

Muun muassa näihin kysymyksiin lähden jahtaamaan vastauksia.

"Arja Raatikaisen uusi tanssiteos on alle tunnin paketti, jossa ei ole mitään turhaa. Lataamossa mennään unien sumealla logiikalla, assosioidaan vapaasti ja hypätään ilman rajoja ja estoja ajatuksesta tai tilasta toiseen. Surrealistinen lähestymistapa mahdollistaa kaiken... Lataamo antaa kummasti virtaa latistuneeseen arkeen ja viihdemakkaraa suoltavaan kevyttodellisuuteen." (Jussi Tossavainen, HS 6.3.2009)

 "Arja Raatikaisen uutuusteoksessa ollaan ajan hermolla, sillä siinä etsitään uusia näkökulmia. Onhan lehdistä saanut lukea ja telkkarista katsoa, että kun tilanteet alkavat jumiutua, tarvitaan lataamoa, joka antaa energiaa toimimiseen. Latausta antaa tietysti moni asia. Raatikaisenkin teoksessa tarjotaan vaahtokarkkia tai sukupuolenvaihtoleikkiä. Tai sitten voi keksiä istuinryhmälle uusia käyttötapoja vaikkapa tekemällä lampunvarjostimesta hatun ja tuoleista jalkatelineet." (Kaisa Kurikka, Turun Sanomat 6.3.2009)