Sari Palmgren: Connective Patterns

Koreografi-tanssija Sari Palmgren ja kuvaaja Päivi Kettunen matkustavat kolmessa maassa ja dokumentoivat tanssijan arkea sekä päivittäisiä rutiineja. Huhtikuussa Zodiakin näyttämölle valmistuva teos tuo nämä globaalit videodokumentit osaksi esitystä, joka piirtää esiin meitä yhdistäviä ja erottavia reittejä ympäristössä ja kehossa.

Työryhmä etsii sekä itse luotuja että ympäristön luomista säännöistä muodostuvia rakenteita, jotka rajaavat liikkumistamme. Miten olemme yhteydessä ympäristöömme ja toisiimme? Mitkä ovat kehon kaavat ja tottumukset? Minkälaisia reittejä ja rutiineja teen päivittäin? Tunnistanko ne?

“What pattern connects the crab to the lobster and the orchid to the primrose and all the four of them to me? And me to you? And all the six of us to the amoeba in one direction and to the back-ward schizophrenic in another?” (Gregory Bateson: Mind and nature)

Mitä jos osa ketjusta katkeaa? Miten oma liikkeeni täällä Helsingissä vaikuttaa Manilassa? Perhosefektin lailla pienet muutokset alkutilassa tai välivaiheissa aikaansaavat suuria muutoksia tapahtumassa. Pienikin muutos järjestelmän jonkin hetken tilassa saattaa johtaa suuriin muutoksiin sen tulevaisuudessa. Koreografia laajana käsitteenä tarkoittaa rakenteita ja niiden yhteyksiä toisiinsa. Kaikki rakenteet ja systeemit ovat toisiinsa kiinnittyneitä; systeemiä ei voi tarkastella ilman sen ympäristöä. 

“Historia on kulkenut eri kansoilla eri teitä, koska kansojen ympäristöt ovat erilaisia, ei sen takia, että kansat ovat biologisesti erilaisia.” (Jared Diamond)

Sari Palmgren on valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2004. Hänen viimeisimmät teoksensa ovat duetto Grain (Z-in-motion 2007) ja Ja he elivät loppuun asti (2007). Hän on työskennellyt myös teattereissa etsien yhdessä ohjaajan kanssa näytelmän fyysistä ilmaisua, mm. Punaisen viivan parissa Lappeenrannan kaupunginteatterissa (ensi-ilta 9.2.2008) ja teoksissa Maks ja Morits (Q-teatteri 2005), Tyynymies (Suomen Kansallisteatteri 2005–2006),Kaislikossa suhisee (Turun kaupunginteatteri 2004) ja Perillä(Teatterikorkeakoulu 2003). 

"Sari Palmgrenin Connective Patterns on... tanssillisesti sekä visuaalisesti monumentaaliseksi kasvava teos. Harvoin video, esitystila ja tanssi kohtaavat näin täysipainoisella tavalla... Henkilökohtaisesta, jopa arkisesta lähtökohdastaan teos laajenee globaalin, urbaanin kulttuurin analyysiksi ja kritiikiksi." (Jukka O. Miettinen, Helsingin Sanomat 27.4.2008)

"(Connective Patterns) oli fyysinen, joka oli viehättävää. Esitys nimenomaan kiinnitti huomion itseensä eikä sen aikana juurikaan pohtinut taustatekijöitä tai merkityksiä. Sari Palmgrenin tyyli oli leikkisää riskinottamista, ja tanssijan oman kehon tuntemisen takia miellyttävää ja soljuvaa katsottavaa. Kun palasi esityksestä kotiin alkoi havainnoida uudella tavalla ympäristöään ja arkeaa." (Heini Tuoresmäki, Liikekieli.com 2008)

"Teos toi kiinnostavasti esiin toisaalta kulttuurisia, ympäristöissä kiinni olevia prosesseja sekä tiloja ja toisaalta ylikulttuurisia yhteyksiä, jotka mahdollistavat sen ymmärtämisen, että olemme arjessamme samojen asioiden, esimerkiksi siirtymisten ja niihin liittyvien merkitysten tai merkityksettömyyksien, äärellä. Että tässä ollaan kaikki jollain tapaa samassa veneessä, vaikka siirtymävälineet ovat muuttuvaisia ja paikalliset mittasuhteet erilaisia." (Katja Keränen, Liikekieli.com 2008)