Silvia Gribaudi: Graces

Teos on saanut inspiraationsa uusklassisesta veistoksesta Kolme sulotarta (engl. The Three Graces). Antonio Canova loi veistoksen vuosina 1812–1817 universaaliksi kauneuden ja mittasuhteiden mittapuuksi.

Graces puolestaan paljastaa uudenlaisen “sulouden” konseptin. “Paljastamisella” tarkoitetaan jonkin julki tuomista mutta myös aiemmin peitettynä tai piilossa olleen näyttämistä. Paljastaminen kaivautuu pinnallisen alle ja syventyy juurien jäljittämiseen. Mitä on kauneus? Miten se näyttäytyy? Kolme sulotarta kuvaa kauneuden esteettistä kaanonia, mutta ennen kaikkea sulottaret ovat ilon, loiston ja vaurauden ruumiillistumia.

Esitys leikittelee todellisuuden ja fiktion välillä. Se tanssii läpi ajan Vivaldin ja Straussin säveltämän klassisen, Matmosin elektronisen ja Koudlamin hypnoottisen kokeilevan musiikin tahdissa. Teos johdattaa katsojan pitkin polkua, joka ei selvennä vaan pikemminkin hämärtää entisestään hahmojen välistä suhdetta ja luonnetta. Missä ja miten katsojan katse lepää?

"Silvia on italialainen vapaan kehon profeetta. Ei akrobaattisen voimistelijan kehon, joka liitetään usein voimaan ja lihaksiin, vaan aidosti vapaan kehon, joka on vapauttanut itsensä vaatimuksista ja velvollisuuksista, joihin niin monet kulttuurit ovat sen pakottaneet. On elintärkeää ja tervettä tutkia kauneutta kulttuurisesti suhteellisena. Kolmesta sulottaresta säteilee loisto, ilo ja vauraus, Canovan marmoriin veistämät kolme kardinaalipistettä, jotka Gribaudi onnistuu vapauttamaan ajasta ja sukupuolistereotypioista, ja jotka hän paljastaa ironian voimalla.” – Roberto Canziani, Quantescene! Cose di Teatro

Silvia Gribaudi

Torinossa syntynyt koreografi ja tanssija Silvia Gribaudi työskentelee aktiivisesti esittävän taiteen sekä taiteellisten ja sosiaalisten työpajojen parissa. Jälkimmäisissä Gribaudi keskittyy kehittämään ihmisten monimuotoisuutta ja ainutlaatuisuutta.

Gribaudin koreografinen kieli läpäisee esittävän taiteen, tanssin ja teatterin sekä keskittyy kehoon ja yhteyteen yleisön kanssa. Hänen poetiikkansa hyödyntää jatkuvaa vastakkainasettelun ja osallisuuden etsintää sosiaalisessa ja kulttuurisessa kudoksessa, jossa hänen esityksensä muotoutuvat. Gribaudin taiteellinen kieli on tulosta tanssin ja ironian kohtaamisesta, ja hänen teoksensa ilmentävät keveyttä, ironiaa ja vapautta.

www.silviagribaudi.com