Zodiakin ensi-iltatestaajat ovat utelias joukko nykytanssin katsojia, jotka käyvät katsomassa kaikki kevään 2024 kantaesitykset. Mitä ajatuksia heissä herätti Sara Grotenfeltin ja Selma Reynisdóttirin HOPP?
”Rytmikäs hyppiminen resonoi omiin kehomuistoihin niin voimakkaasti, että huomaan myötäheijaavani. Istumme kehässä ikäänkuin pihan tai kentän ympärillä. Hyppimisen koreografia on luonnollista ja tanssijat ovat katseella ja sanoin vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, virheitä ja katkoksia tulee kuten kuuluukin ja niistä lähdetään yhdessä sopien uudelleen liikkeelle. Kunpa muukin ihmisten välinen vuorovaikutus olisi yhtä luontevaa ja armollista!”
”Teoksen äänimaailma on hypyn rytmissä ja hengityksessä. Mielenkiintoinen suvantokohta tanssijoiden levätessä vie meidät kahteen erilaiseen maisemaan: Islannin meren ja tuulen, sekä vulgaanisen toiminnan pauhuun sekä vastakohtana suomalaisen kevätpäivän linnunlauluun. Niin erilaisista maailmoista löytävät tanssijat toisensa yhteisen narun molempiin päihin. Teos jättää lämpimän ja kevyen olon, tekee mieli laittaa tennarit jalkaan ja ryhtyä pomppimaan.”
”Kiinnitin huomiota mielestäni hyvin kauniisti suunniteltuihin asuihin, jotka korostivat leikkisyyttä, keveyttä, iloa ja toisaalta seesteisyyttä ja kauneutta. Näitä elementtejä aistin esityksen ilmapiiristä muutenkin. Esiintyjistä huokuva lempeys sekä toisiaan, että yleisöä kohtaan oli miellyttävää.”
”Itselleni vaikuttavimmat kohdat olivat ensin hengähdystauko, jonka aikana esiintyjät makasivat sylikkäin äänisuunnittelijan läheisyydessä valon alla. Se vei mieleni lapsuudenkesien seesteisiin lomapäiviin (selkeästi olen ollut hyvin vahvasti nostalgia -tripeillä tässä esityksessä!!!). Kun esiintyjät nousivat istumaan ja alkoivat yhdessä äänisuunnittelijan kanssa muodostamaan uutta ääntä, se kuulosti sateelta ja siitä yltyvältä ukkosmyrskyltä. Olin mielessäni edelleen lapsuuden kesäpäivissä, jolloin sateen ja ukkosen takia ulkoleikit- ja pelit olivat tauolla. Tunnelma oli koko kohtauksen ajan seesteinen, rauhallinen, odottavainen ja tässä sain kiinni myös toivon ajatuksesta. Toiveikas.”
”Nämä tanssija-koreografit innostuvat luomaan esityksen jossa lapsuuden muistot: niiden keveys, ilo ja leikki nousevat kokemuksena vaativan urheilusuorituksen ylle. Hyppynarulla hyppiminen n.tunnin kestävän esityksen läpi vaihtuvalla tempolla, askelkuvioineen ei ole leikkiä, vaan taitoa ja fysiikkaa haastava teko.”
”Äänimaisema, jota muusikko Diego Manatrizio lavalla tuottaa luo yhdessä tanssijoiden hyppyjen keveyden sekä tilan valojen, asusteiden että rekvisiitan kanssa kesäisen, iloisen ja värikylläisen maailman koettavaksemme.”
”Hyppynarujen värit viuhuvat ilmassa, toisto hakeutuu katsojana kehooni ja lapsuuden innostus tuntuu mahanpohjassa hetkittäin. Miten on mahdollista, että jaksan seurata iloisena esiintyjien loputonta varioimista hyppynarujen ja askelkuvioiden maastossa? Ehkäpä kehoni muistot hyppynarulla leikkimisen ilosta liittyvät tähän.”
”Esitys nosti mieleeni jakamisen ja yhteistyön merkityksen, luonnon ja leikin elävöittävän vaikutuksen ja sen ettei kaikilla lähtökohdilla voi leikkiä samoja leikkejä.”
“Sumuisten, harmaiden talvipäivien keskellä tuntui ihanalta päästä keväisen pehmeään valoon. Teos tuntui kevyeltä, ilmavalta, rytmikkäältä. Esiintyjissä oli samanaikaisesti ja rinnakkain keskittymistä ja huolettomuutta. Ihan kuin niissä lapsuuden leikeissä, joihin hyppynarukin kuului. Keskeytykset, pienet sanalliset neuvottelut ja kevyt komiikka tekivät tunnelmasta kepeän. Hassu ennakkoon herännyt huoli mahdollisista stipluista katosi nopeasti.
”Teos oli visuaalisesti ja äänimaisemaltaan kaunis ja lempeä. Kevät oli läsnä alusta loppuun. Rytmikäs ja toisteinen narujen ja kenkien naputus tuntui kivalta kehossa ja jäi elämään koko illaksi.Mitään odottamatonta tai mullistavaa en kaivannut enkä saanut. Oli ennen kaikkea kiva katsoa ja olla.“
Sara Grotenfeltin ja Selma Reynisdóttirin HOPP Zodiak Stagella 28.2.–9.3.2024