Trajal Harrell, Zürich Dance Ensemble: The Köln Concert

Ennen kuin The Köln Concert alkaa soida, kuulemme neljä kappaletta toiselta artistilta, kanadalaiselta muusikolta Joni Mitchelliltä. Hänen musiikkinsa valmistelee näyttämön Keith Jarrettin pianosävelille sekä Zürich Dance Ensemblen seitsemälle tanssijalle. Trajal Harrellin The Köln Concert etsii yhteyttä ihmisten välillä, ylittäen kielten, maailmankatsomusten ja identiteettien rajat.

Teoksen herkät ja vahvat esiintyjät paljastavat haavoittuvuutensa tanssillaan ja muistuttavat meitä läheisyyden ja toistemme kunnioittamisen merkityksestä. Samalla saamme muistutuksen ihmisistä ja tarinoista, joita harvoin kuullaan tai nähdään: varjoihin työnnetyistä, yksinäisistä, addiktioista kärsivistä ja kodittomista, jotka uhmaavat hylkäämistään, ylpeästi ja kauneudella. Tämä esitys kuuluu heille. Ei tarvita sanoja tai tehosteita – musiikki ja tanssi riittävät.

“Improvisaation mestariteos muuttuu Harrellin käsissä surevan yhteisön mestarikurssiksi. Vaikka Joni Mitchell toimii Jarrettin muusikin lämmittelijänä, hänen äänensä kuultaa kirkkaana ja enkelimäisenä. Jarrettin musiikin myötä koreografia muuntuu melankoliseksi, maanläheiseksi ja sydäntä särkevän tunteikkaaksi, jättäen jäähyväiset kaikelle, mikä oli joskus eheää – sekä keholle että kehojen välisille suhteille.” (NZZ)

“[Harrell] on tehnyt uran ottamalla kaiken irti black boxeista ja kurkistusluukkunäyttämöistä… Teatteri on hänen Talonsa.” (Artforum)

“[Harrellin] ainutlaatuinen yhdistelmä mustan queer-kulttuurin liikekieltä ja modernia tanssia luo toivoa siitä, että jotkut taiteilijat eivät ainoastaan selviydy kriisiajoista vaan kasvavat niiden myötä vahvemmiksi.” (Frieze)

The New York Times nimesi The Köln Concertin yhdeksivuoden 2023 parhaista tanssiesityksistä. Ensi-iltansa jälkeen teos on kiertänyt laajalti Euroopan ja Yhdysvaltojen merkittävimpiä näyttämöitä.

Trajal Harrell

Amerikkalainen koreografi Trajal Harrell nousi kansainväliseen maineeseen teossarjallaan Twenty Looks or Paris is Burning at the Judson Church. Harrell on nykyään vakiovieras kansainvälisillä näyttämöillä, ja tämä on hänen toinen vierailunsa Sivuaskel-festivaalilla: vuonna 2013 ohjelmassa nähtiin sekä ryhmäteos (M)IMOSA että Harrellin sooloteos Antigone Jr.

Harrellin teosten omaleimainen tyyli syntyy hänen tavastaan yhdistää toisistaan kaukaisia tanssityylejä, kuten voguingia, postmodernia tanssia ja butohia, sekä teosten läpi kulkevasta hauraudesta ja huumorista. Esteettisesti Harrellin teokset ovat kunnianosoituksia hänen esiintyjilleen. Harrell pukee esiintyjänsä huolella valittuihin kankaisiin, ottaa inspiraatiota haute couturesta sekä käyttää muotiluomuksia myös osana esityksiään. Harrellin persoonallinen liikekieli tekee esiintyjistä omalaatuisia ja itsenäisiä yksilöitä, ja hän esiintyy useimmissa teoksissaan myös itse.

Viime vuosina Harrellin vaikutus on ulottunut tanssin lisäksi kuvataiteeseen ja teatteriin. Hän on ohjannut merkittäviä näytelmiä, kuten uudet tulkinnat Sofokleen Antigonesta ja Tennessee Williamsin näytelmästä Cat on a Hot Tin Roof (Maggie the Cat) sekä vapaan sovituksen Shakespearen Romeosta ja Juliasta.

Harrell työskenteli vuosina 2019–2024 in-house-ohjaajana Schauspielhaus Zürichissa. Teatterissa hän ohjasi omaa tanssiryhmäänsä ja toi näyttämölle teokset The Köln Concert, Monkey off My Back or the Cat’s Meow, Deathbed, The House of Bernarda Alba, The Romeo ja Tambourines. Harrell asuu nykyisin Zürichissa ja työskentelee vasta perustetun Zürich Dance Ensemblen taiteellisena johtajana.

Tanz Magazine nimesi Harrellin vuoden 2018 tanssijaksi. Vuonna 2024 Harrell palkittiin koreografi Wayne MacGregorin johdolla Venetsian Biennale Danza -festivaalilla Hopeisella leijonalla (Silver Lion).