Elämän jokseenkin kaoottinen luonne

- miten päädyit tähän nimeen teokselle? Mitä kaikkea sana Armo tämän teoksen yhteydessä tarkoittaa?

Tämän teoksen nimen löytyminen vei aikaa. Teos kulki viime metreille saakka englanninkielisellä työnimellä. Arastelin koska nimi, jonka teos lopulta sai, on epätyypillinen aikaisemmille töilleni.

Prosessin edetessä ja teoksen sisälmyksien avautuessa minulle oli selvää, että englanninkielinen nimi ei ollut oikea. Teos tarvitsi suomenkielisen, minun äidinkielisen ja perheen kielisen nimen. Olemme niin tottuneet toimimaan eurooppalaisen esitystaiteen kentällä, jossa monet asiat yleistyvät ja latistuvat, mukaan lukien kieli. Oma työkieleni on ollut euro-englanti 18-vuotiaasta saakka, ja vaikka se taittuu minulla sujuvammin työasioissa kuin suomi, on äidinkieli kuitenkin sydämen kieli. 

Ortodoksisessa perinteessä toivotetaan usein “armorikkaita vuosia”. Kuoleman, sairauden tai muun järisyttävän elämäntilanteen edessä ihminen on paljaimmillaan ja täysin tuntemattoman äärellä. Vastauksia on vähän ja kysymyksiä on paljon. 

Vietin paljon aikaa jumalansynnyttäjä-ikonien äärellä ja ajattelin mm. armoa. On lahja saada ja elää elämä.

- käsillä tekeminen ja käden taito on ollut sinulle jo pitkään keskeisen kiinnostuksen aihe. Millaisia ulottuvuuksia tämä tematiikka saa Armossa?

Työläisyys, työväenluokkaisuus ja kädentaidot ovat tärkeitä elementtejä ja arvoja minulle Itselleni on tärkeää muistaa ja tiedostaa mistä on lähtenyt, mitä kaikkea sieltä on oppinut ja saanut ja kuinka ne lapsuusvuosien kokemukset ja tiedot toimivat tärkeinä palasina elämässä tänäkin päivänä.

Isäni oli käsityöläinen. Monen tekijä ja korjaaja. Käsillä tekeminen oli kieli. Ajoittain myöskin puhutun kielen poissaollessa. Käsillä tekeminen tuottaa sellaista kauneutta, joka asettuu erilaisiin lokeroihin kuin kielellä kertominen. Jälki eleistä, materiaalin, lihan, luiden ja ihon yhteydestä.

Ja ne perinteet, joita me tavalla tai toisella kannamme mukanamme, muovautuvat sukupolvien saatossa ja joskus jotkut perinteet onnistutaan säilyttämään. Kädentaitojen toivoisin säilyvän yhä digitalisoidussamme todellisuudessamme. Toivoisin sitä lapselleni ja tuleville sukupolville. 

Armossa käsillä tekeminen näyttäytyy lavalla olevissa tekstiili- ja puuteoksissa. Käsillä tekemisen tematiikka myös sivuaa muita perinteitä, kuten kansantanssin perinnettä, jota referoimme teoksessa haamunomaisesti. Käsillä tekeminen liittyy mielestäni myös vahvasti tanssijuuteen ja siihen, kuinka ymmärrämme tanssijuuden. Suhde asioihin ja konkreettiseen tekemiseen ovat olleet minulle pitkään tärkeitä tapoja ymmärtää ja ehdottaa ruumiillista olemisen tapaa esityskontekstissa. Haluan luoda olosuhteet sille, että sellainen tanssiesteettinen ilmaisu, jonka tunnistamme helposti tanssiksi, on tasavertainen muunlaisen tekemisen, liikkumisen ja näpertelyn kanssa. 

Työ, puuhastelu,tanssiminen, kosketus, toisteet – nämä kaikki liikkuvat mielessäni ihmisyyden olemuksen moninaisuudessa ja elämän jokseenkin kaoottisessa luonteessa. Minua kiinnostavat kerrostumat, ja siinä keitä, mitä ja minkälaisia olemme; ulkoisen ja sisäisen vaihto, jännitteet ja ristiriidat sekä jonkinlainen kakofonia, jota haluan työssäni myöskin tuoda esiin. 

- olet aiemmin ollut myös kiinnostunut erilaisista vaihtoehtoisista kielijärjestelmistä ja kommunikaation tavoista. Onko tämä tematiikka läsnä myös Armossa? Vai onko tilalle tullut jotain uutta?

Tavallaan tuo vaihtoehtoisuus on kantava olemus kaikissa töissäni, eri tavoin. Ehkäpä tavoittelen jotain sellaista ihmisenä olemisen tilaa, jossa meidän monet itsemme saisivat elää vapaampaa, hauskempaa ja yhteenkuuluvaisempaa elämää. 

Kommunikaatio ja kieli ovat minulle tärkeitä teemoja. Koen, että yhteiskunta, sen normit ja se millaisiksi sosiaalisiksi olennoiksi me kehitymme ja opimme rajoittaa ajatteluamme kielestä, kommunikaatiosta ja merkityksen luomisesta . Minua ehdottomasti kiinnostaa se mitä muuta me voimme olla yksilöinä ja yhdessä ja tähän liittyy myös suhde ei-inhimilliseen. Taiteella ja varsinkin ruumiin taiteella on mielestäni kyky tavoittaa eri alueita meissä ihmisinä ja yhdistää ihmisiä, joiden kieli on jollain tavoin normeista poikkeavaa. 

Armo-teoksessa olen jokseenkin jonkin uuden äärellä. Tai ehkä vain jonkin, joka on pakko tehdä. Koska taide ja elämä kohtaavat sellaisella tavalla. Ja siltikin; uskon ja toivon, että teoksessa piirtyyvät jotkut pinttymät, jotka koen oman työn olemuksen erottamattomiksi osiksi. Ja sekin yhteinen kieli, innostus ja kiinnostus, jota olen saanut läheisten kollegoiden kanssa jo joitakin vuosia tutkia.

Sonja Jokiniemen Armo Tanssin talon Pannuhallissa 8.–16.10.2024