ANNA MUSTONEN:
Tämän teoksen lähtökohtana on ollut komposition käsite: miten teosta voi lähestyä niin tapoina, joilla ääni järjestäytyy sävellykseksi kuin koreografiseen ajatteluun sisältyvänä yhteyksien pohdintana.
Sfäärien koreografia on näyttämöllä olevien tapahtumien välisissä suhteissa; siinä, miten ruumiilliset, soivat ja tilassa olevat materiaalit on yhtäältä laitettu yhteen ja toisaalta miten tämä yhteen laittamisen teko ei veisi niiltä sitä tilaa, jonka ne tarvitsevat. En ole pyrkinyt täyttämään näyttämöä tapahtumilla, sen sijaan olen halunnut antaa näille kaikille tilaa piirtyä esiin kirkkaina.
MARIANNA HENRIKSSON:
Musiikin olennainen olemus mikro- ja makrokosmoksen mittakaavojen yhdistäjänä on ollut Sfäärit-esityksen pohtimisen taustalla. Vuosisatoja ajateltiin, että maailmankaikkeus rakentuu taivaankappaleiden toisiinsa suhteutuvista radoista ja liikkeistä, joita voi ilmaista lukusuhtein. Sama järjestys toteutuu maapallon eri mittakaavoissa, luonnossa, ihmisen ympäristössä, kehon toiminnoissa. Musiikin intervallit toimivat samojen lukusuhteiden avulla, ja soivat intervallit sekä niiden yhteen asettumiset heijastelevat sfäärien kompositioita ihmiskorvin kuultavalla tavalla.
Marsilio Ficino kirjoittaa De vita triplici -kirjoituskokonaisuuden kolmannessa kirjassa ”Elämän yhteensovittamisesta taivaiden kanssa” (1480–1489):
Proportiot, jotka muodostuvat numeroista, ovat kuin hahmoja - ei vain siksi että ne rakentuvat viivoista ja pisteistä, vaan niiden liikkumisen vuoksi. Liike pitää taivaankappaleet radoillaan, ja kaiken läpäisevillä harmonioillaan, säteilyillään ja liikkumisellaan ne vaikuttavat ihmiseen; piilotetulla tavalla, päivästä toiseen, kun taas erityisesti Musiikki voi vaikuttaa avoimemmalla tavalla. (Vapaa käännös englanninnoksen pohjalta: Charles Boer 1980.)
Esityksemme musiikissa keskisävelinen viritysjärjestelmä tuo mukanaan vaihtelevan kokoisia puolisävelaskeleita, erikoisia “epäpuhtaita” intervalleja sekä joitakin puhtaita, yksinkertaisin planetaarisin lukusuhtein ilmaistavia intervalleja, jotka puuttuvat nykyään yleisestä tasavireisestä järjestelmästä. Esimerkiksi luonnonpuhdas terssi on sfäärien, tämä tilan ja ihmiskehon yhteistä värähtelyä. Tässä esityksessä kuullaan kolmen säveltäjän musiikkia keskisävelviritteisille cembalolle ja urkupositiiville.
ANNA:
Yhteistyö säveltäjien kanssa on tehnyt teoksessa olevien tanssien kestoista erityisiä. Shiva Fesharekin sävellyksessä For Marianna kuuntelen musiikkia ruumiillani. Tanssi on raakaa ja vaivatonta.
MARIANNA:
Kantaesitin Shiva Fesharekin kappaleen For Marianna vuonna 2023. Tämän esityksen osaksi se tuli ihmeellisen, avaruudellisen ja pyörivän kromaattisen asteikon käsittelynsä kautta.
SHIVA FESHAREKI:
For Marianna on saanut inspiraationsa kuvataiteilija ja graafikko MC Escherin mielikuvituksellisesta graafisesta suunnittelusta ja mahdottomasta arkkitehtuurista. Teos on sävelletty kahden eri aikakauden periodisoittimelle: cembalolle ja Roland RE-201 Space Echolle. Molemmat ovat kauniisti suunniteltuja esineitä, jotka kantavat mukanaan historiaa, vaikka niiden välillä on satoja vuosia aikaa.
MARIANNA:
Justina Repečkaitėn uusi teos Sfäärit syntyi samaan aikaa koreografian rakentumisen kanssa ja läheisessä vuorovaikutuksessa meidän soittajien kanssa. 1500–1600-lukujen musiikkia lähellä oleva soittaja saattaa aistia siinä lähes koko kappaleen läpi kulkevan pulssin, joka vanhan musiikin tactuksen lailla asettuu suunnilleen sydämen sykkeen tahtiin, välillä levollisemmin, välillä kiihtyneemmin.
ANNA:
Koreografia Justinan Sfääreissä on kuin yksittäiset ompeleet kankaalla. Välillä vaikuttaa siltä, että juuri mitään ei tapahdu, kunnes huomio kiinnittyy esiintyjien katseiden suuntiin, siihen että on ylipäätään olemassa sellaista kuin suunta, korkeus tai näkeminen. Marlon istuu ja katsoo taivasta kohti ja kun hänen kätensä lopulta ojentuu, katson kämmentä, joka tuntuu ottavan koko tilanteen painon vastaan. Miran tanssit piirtävät käsittämättömiä muotoja, Anna Maria kävelee kaartaen siihen vierelle ja asettuu tarkasti tanssiin mukaan. Jossain vaiheessa Marianna antaa merkin ja he lähtevät yhdessä avosointuun, ehdin juuri havaita sen, kunnes hetki on jo ohi.
JUSTINA REPEČKAITĖ:
Cembalo ja urut ovat epätyypillinen yhdistelmä. Sähkökäyttöiset urut voivat tuottaa keskeytymätöntä, ikuisesti jatkuvaa ääntä. Cembalon näppäilty kieli sen sijaan vaimenee lähes välittömästi. Pyrin luomaan elektroniikkaa hyödyntäen jatkuvan, cembalon kaltaisen resonanssin, joka vahvistaa soittimen luonnollista sointiväriä, sulautuu urun rekisteriyhdistelmiin ja muodostaa hybridisen soinnin. Elektroniikka välittyy soittimien runkoihin transducereiden kautta ja suodattuu niiden läpi ennen kuin saavuttaa kuulijan korvat.
Teoksessa tutkin historiallista 1500–1600-lukujen ¼-osa-komman keskisävelistä viritysjärjestelmää, jonka epätasaiset puolisävelaskeleet tuottavat epätyypillisiä vähennettyjä ja ylinousevia intervalleja. Aiemmin näitä intervalleja vältettiin niiden koetun epäsoinnillisuuden vuoksi – kuuluisa susikvintti mukaan lukien – mutta tässä teoksessa ne muodostavat sävellyksen perustan. Määrittelin intervallit suhteessa rytmiin ja sykkeeseen, jolloin teos liikkuu näiden suhteiden kautta, siirtyen abstraktiosta kehollisuuteen.
Sfäärit viittaa filosofiseen sfäärien musiikin käsitteeseen. Koreografi Anna Mustosen kanssa toteutetussa yhteistyössä se tutkii liikettä laajojen, resonoivien tilojen ja intiimien sisäisten värähtelyjen välillä sekä fyysisesti että metafyysisesti.
ANNA:
Laurin sävellyksessä pohjoinen urkupositiiville on painoa ja intiimiä massiivisuutta. Se voisi soida ikuisesti, se voisi soida kaikelle sille, joka katoaa pian tai se voisi soida kaiken jälkeen.
LAURI SUPPONEN:
Tässä teoksessa positiiviurulle sävelletty pohjoinen on osa ilmansuuntiin liittyvää sävellyspraktiikkaani. Kun Anna ja Marianna pyysivät minua säveltämään musiikkia Sfääreiksi muodostuneeseen teokseen, toi heidän minulle kaavailemansa osuus mieleeni pesän tai pesimisen. Tuodessani pohjoisen mukaan projektiin, tuon siihen oksia ja untuvaa omasta pesästäni ja jaan ne koko työryhmän kanssa.
pohjoinen on teos, joka juhlistaa Sfäärit-työprosessin läsnäoloa ja iloa. Urkuri Petteri Pitko on harjoitusprosessin aikana tullut osaksi teoksen elävää partituuria. Teoksen sointivärin ja artikulaation herkkyydet ovat muovautuneet hänen laajan ja ennakkoluulottoman musikaalisuutensa ansiosta. Teoksen muoto ja mittasuhteet ovat osittain syntyneet myös keskusteluissa Annan, Mariannan ja työryhmän kanssa.
Musiikki
Shiva Feshareki: For Marianna. For Double Manual Harpsichord in 1⁄4 comma Meantone Tuning, Amplified and Encased in Live Tape Echo, or Echo Pedal. (2021)
Justina Repečkaitė: Sfäärit – for harpsichord, organ, and electronics. (2025)
Lauri Supponen: pohjoinen urkupositiiville (2025)
Teostiedot
Koollekutsujat ja kokonaisuus: Marianna Henriksson, Anna Mustonen
Koreografi: Anna Mustonen
Säveltäjät: Shiva Feshareki, Justina Repečkaitė, Lauri Supponen
Cembalo, urkupositiivi: Marianna Henriksson, Petteri Pitko
Tanssijat: Anna Maria Häkkinen, Mira Kautto, Marlon Moilanen, Anna Mustonen
Esitysdramaturgi: Masi Tiitta
Valosuunnittelija: Meri Ekola
Tilan materiaalit: Piia Rinne
Äänisuunnittelija: Markus Heino
Pukusuunnitelma: Marianna Henriksson, Anna Mustonen, Masi Tiitta
Puvut esiintyjien omia
Savikäsi : Ulla Hurri
Hallintokoordinaatio ja sisällöllinen keskustelu: Riikka Thitz / i dolci
Tuotannollinen koordinaatio: Marianna Henriksson, Anna Mustonen
Ennakkokuva: Hertta Kiiski
Ennakkovideot: Venla Helenius
Tuotanto: i dolci, Zodiak - Uuden tanssin keskus, Musica nova Helsinki
Tukijat: Alfred Kordelinin säätiö, Lithuanian Culture Institute, Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus, Teosto
Residenssit: Ehkä-tuotanto / Nykytaidetila Kutomo (Turku), Greta ja William Lehtisen säätiö (Helsinki)
Yhteistyössä / In collaboration with: rendezvous ry
Musica nova Helsinki on tilannut Justina Repečkaitėn sävellyksen Ernst von Siemens Music Foundationin tukemana.
Osa Sivuaskel 2025 -festivaalin ja Musica nova -festivaalin ohjelmaa
Biot
Shiva Feshareki on brittiläis-iranilainen säveltäjä, taiteilija ja turntablisti, jota on kuvailtu ”turntablisismin edistyksellisimmäksi ilmentymäksi” sekä ”yhdeksi hämmästyttävimmistä musiikillisista alkemisteista” (BBC Radio 3). Viimeisen vuosikymmenen aikana hän on ollut edelläkävijä sekä nykymusiikin että elektronisen musiikin kentillä. Itseään äänimaailman arkkitehdiksi kuvaavaa Fesharekia kiehtoo äänen materiaalisuus. Hänen ennakkoluuloton tutkimusmatkansa 360 asteen äänimaailmaan sisältää sävellyksiä orkestereille, solisteille, kuoroille, kamarimusiikkiyhtyeille sekä elektronisiin ja monitaiteellisiin installaatioihin.
Markus Heino on Helsingissä asuva ja työskentelevä äänisuunnittelija ja taiteilija. Hänen työssään keskeistä on äänen piilotetun ja vaikeasti havaittavan esiin tuominen, toisaalta mikroskooppisia ilmiöiden, toisaalta ihmisaisteille liian laajojen suhteiden ja verkostojen. Hän on työskennellyt lukuisissa projekteissa äänisuunnittelijan ja säveltäjän positiossa. Näitä töitä on nähty viime aikoina muun muassa Turun Kaupunginteatterissa, Zodiakissa, Mad Housesssa, MUU Galleriassa ja Hyvinkään taidemuseossa. Markus Heino on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2015.
Cembalisti Marianna Henriksson esiintyy useiden yhtyeiden jäsenenä ja solistina sekä Suomessa että ulkomailla. Hän työskentelee mielellään useiden musiikinlajien ja taiteidenvälisyyden parissa. Henriksson onkin vuosien varrella muun muassa osallistunut muusikkona ja musiikinjohtajana useisiin tanssi- ja oopperaproduktioihin, kantaesittänyt ja levyttänyt uutta cembalomusiikkia, sovittanut kansanmusiikkia sekä osallistunut breakdance-show’n maailmankiertueelle. Vuodesta 2023 alkaen hän on kuulunut Suomalaisen barokkiorkesterin taiteelliseen johtoryhmään.
Anna Maria Häkkinen on helsinkiläinen koreografi ja tanssija, jonka teoksissa yhdistyy työryhmälähtöisyys, tanssihistorian läsnäolo sekä liikkeen ja musiikin nautinnollisuus. Anna Marian viimeisimpiä teoksia ovat New Yorkin Performa -biennaalissa esitetty Afterglow, low lingering slips of light (2023) sekä Phoenix – a deep relaxation serotonin release (2023), joka tehtiin Taideyliopiston tanssin opiskelijoiden kanssa. Anna Maria on taiteilijayhdistys rendezvousin jäsen ja koulutukseltaan tanssitaiteen maisteri.
Meri Ekola on valosuunnittelija ja taiteilija, joka keskittyy työssään sekä esittävään taiteeseen että installaatiotaiteeseen. Hänen taiteellinen työnsä perustuu aina jollain tasolla vuoropuheluun, joka toteutuu niin yhteistyönä muiden taiteilijoiden kanssa kuin ympäröivän tilan ja siinä vallitsevien olosuhteiden aktiivisena huomioimisena, tekijyyden jakamisena.
Mira Kautto on helsinkiläinen tanssija ja koreografi. Hänelle tanssi on parhaimmillaan omalakinen tila ajatuksille, kuvittelulle ja yhdessä olemassa olemiselle. Viime vuosina Kautto on työskennellyt muun muassa Mikko Hyvösen, Masi Tiitan ja Anna Torkkelin teoksissa.
Marlon Moilanen on Helsingissä toimiva tanssija, joka työskentelee pääasiassa nykytanssin ja esitystaiteen parissa. Hän lähestyy tanssia psyykkisesti ja sielullisesti koetun kehon kautta, mahdollistaen ristiriitaisen ihmisyyden esiintuomisen näyttämöllä tavalla, jossa herkkyys, pimeys ja huumori ovat usein läheisessä suhteessa toisiinsa. Viime aikoina hän on työskennellyt koreografien Sonja Jokiniemen, Maija Hirvasen, Liisa Pentin, Margrét Sara Guðjónsdóttirin ja Karolina Ginmanin kanssa. Tällä hetkellä Marlon tutkii esiintyjäntyössään somaattisia, energeettisiä ja henkisiä kehollisia praktiikoita ilmentääkseen elämän tiedostamattomia ja hienovaraisia todellisuuksia.
Anna Mustonen on koreografi ja tanssija, jonka teoksia on nähty useilla eri tanssin ja esittävän taiteen näyttämöillä vuodesta 2007 lähtien. Hän työskentelee mielellään taiteidenvälisissä prosesseissa, jotka mahdollistavat esittämisen tapojen ja yhteistyön uusien muotojen ajattelun. Mustonen ja cembalisti Marianna Henriksson ovat työskennelleet yhdessä pitkään, mm. uutta tanssia ja varhaisbarokin musiikkia yhdistävissä suurimuotoisissa näyttämöteoksissa Eros (2022) ja Maria-vesper (2018), jonka myötä heille myönnettiin vuoden 2018 Esittävien taiteiden valtionpalkinto. Mustonen kuuluu taideyhdistys i dolciin, taideyhteisö rendezvousiin ja tanssikoulu Tanssivintin johtajistoon.
Petteri Pitko konsertoi cembalistina, urkurina ja kosketinsoittajana varhaisbarokista aina uusimpaan musiikin ulottuvan ohjelmiston parissa. Taiteellisen työnsä ohella hän toimii vanhan musiikin lehtorina NOVIA-ammattikorkeakoulussa Pietarsaaressa. Hän on esiintynyt solistina, kamarimuusikkona ja orkesterisoittajana ympäri Eurooppaa, Aasiassa ja USAssa. Hän toimi Suomalaisen barokkiorkesterin taiteelllisena johtajana vuosina 2018-2022.
Justina Repečkaitėn musiikkia on kuvailtu muun muassa ”monin tavoin timantin kaltaiseksi” (Ben Lunn, Iso-Britannia), ”kutsuvaksi, jatkuvasti muuttuvaksi, karheaksi ja kiiltäväksi” (Max Erwin, USA) sekä ”terävimmällä kynällä piirretyksi” (Šarūnas Nakas, Liettua). Opiskeltuaan sävellystä Liettuassa ja Ranskassa Repečkaitė jatkoi opintojaan IRCAM-instituutin arvostetussa sävellykseen ja tietokonemusiikkiin keskittyvässä Cursus-ohjelmassa Pariisissa, jossa hän on asunut viimeiset 13 vuotta. Helsingissä hän on työskennellyt Greta ja William Lehtisen säätiön residenssissä ja piti hiljattain luennon Spheres – Composition as Choreography Sibelius-Akatemiassa. Liettuan musiikin tiedotuskeskus julkaisee pian hänen ensimmäisen kokoelma-albuminsa Tapestries, joka esittelee hänen vuosina 2012–2024 säveltämiään teoksia.
Piia Rinne: Teen puku- ja visuaalista suunnittelua esityksiin sekä viime aikoina äänikollaasikokeiluja kasettiluupeilla. Työskentelen usein käsityötaitojen ja jonkun muun median (mm. ääni, esitystaide) risteyskohdassa. Materiaalin muokkaaminen käsillä luo työskentelyyn ajallisia ja ruumiillisia raameja, joissa luomisprosessista tulee esteettinen ja filosofinen ele.
Lauri Supponen: Olen säveltäjä, jolle sävellys on unelmointia vaihtoehtoisista tavoista järjestäytyä. Kasvoin Brysselissä ja opiskelin sävellystä Lontoossa, Berliinissä ja Helsingissä. Mm. Ensemble Modern, Ensemble Intercontemporain ja BBC Singers ovat esittäneet teoksiani merkittävillä eurooppalaisilla festivaaleilla. Työskentelen musiikin, tanssin, kuvataiteen ja teatterin välisessä maastossa vaalien rakenteiden välissä syntyvää pursumista. Olen kiinnostunut äänen monista vuorovaikutussuhteista ja kirjoitan musiikkia usein jatkumona, josta leikkaan kappaleita tarpeen tullen. Luon harvoin itsenäisiä ja sulkeutuneita teoksia, vaan haluan sävellyksieni rajojen ja ovien pysyvän auki vaikutuksille.
Masi Tiitta työskentelee koreografina, ohjaajana, dramaturgina ja erilaisten työryhmien jäsenenä uuden tanssin ja nykyesityksen kentillä. Hänen teoksiaan on esitetty tanssin ja esitystaiteen näyttämöillä sekä kuvataiteen tiloissa, mm. Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämöllä, Nykytaidetila Kutomolla ja Baltic Circle -festivaalilla. Dramaturgina hän on työskennellyt Anna Mustosen ja Marianna Henrikssonin aiemmissa teoksissa Eros (2022) ja Maria-vesper (2018).
i dolci on vuonna 2020 perustettu taiteilijalähtöinen yhdistys, joka uudistaa taiteidenvälistä ajattelua sekä luo uusia mahdollisuuksia taiteen vapaan kentän ja instituutioiden välille. i dolcin perustajajäsenet ovat cembalisti Marianna Henriksson, koreografi Anna Mustonen ja kuraattori Riikka Thitz, jotka myös toteuttavat sen toimintaa. i dolci on yhdistää ainutlaatuisella tavalla ja laajuudella tanssin, musiikin ja kuvataiteen praktiikoita ja julkisen esittämisen tapoja. Yhdistyksen projekteja ovat mm. näyttämöteokset Sfäärit (Sivuaskel, Musica nova 2025) ja Eros (Tanssin talo, Erkko-sali 2022) sekä paikkasidonnaiset projektit Sea of Mountains (Alta Val Seriana, Italia 2024) ja Solar Noon (Taattisten tila 2023).
Esitysajat
To 6.2. klo 18 - Ensi-ilta
Pe 7.2. klo 19
La 8.2. klo 15
Esityspaikka: Tanssin talo / Pannuhalli, Helsinki
Kesto: 55 mins