Sivuaskel 2020 | nora chipaumire: #PUNK 100% POP *N!GGA

nora chipaumiren trilogian #PUNK 100% POP *NIGGA  jokainen teos on itsenäinen  kokonaisuus  – omanlainen visuaalinen ja kehollinen ääniraita – ja peräkkäin  esitettyinä  osat muodostavat albumin,  LP-levyn.  Tanssi, ääni, teksti ja installaatio sekoittuvat eläväksi kollaasiksi, joka kyseenalaistaa ja syleilee mustaan kehoon liitettyjä stereotypioita.

Trilogian ensimmäinen osa, rouhea  #PUNK  (lue: hashtag punk), ammentaa nimensä mukaan 70-luvulla syntyneestä vastakulttuurista. Ilmiönä punk voi edustaa useita poliittisia ideologioita ja siihen liitetään usein anarkistinen arvomaailma, epäkaupallisuus, rosoinen soundi, kantaaottavat sanoitukset ja silottelematon estetiikka.  #PUNK  inspiroituu erityisesti Patti Smithin ikonisesta kappaleesta “Rock 'n' Roll Nigger”, mutta myös indie-musiikista ja tekijän nuoruusvuosista Zimbabwessa 70- ja 80-luvuilla.

Toinen osa 100% POP  (lue: one hundred percent pop) inspiroituu Grace Jonesin karismasta: mustan, naisellisen ja anteeksipyytelemättömän supertähden vahvasta läsnäolosta, josta chipaumire nuorena lumoutui. Teoksen kantaaottava materiaalien verkosto uudelleenjärjestää populaarikulttuurin kuvastoja, ja sekoittaa niihin aineksia zimbabwelaisesta Chimurenga-musiikista, jamaikalaisesta dubista ja elektronisesta noise-musiikista.  100% POP  on monen yhtäaikaisen DJ:n  klubi, vallankumouksen tanssilattia.

Trilogian kolmannelle osalle chipaumire on antanut nimeksi*N!GGA (lue: star nigga), ja hakee siihen aineksia kongolaisesta rumbasta sekä mustan Afrikan kuvastoista. Mustassa kehossa kummittelee kolonialistisen projektin väsymätön kone, rasistisen kapitalismin uupumaton työläinen. Erityisesti chipaumire kutsuu esiin Rit Nzelen hahmoa, kongolaista atalakua ('hän joka herättää eloon'), alistettujen kehojen työpanoksen näkyväksitekemiseksi. *N!GGA  on provosoiva, äänellä kirjoitettu queer-essee, joka laajenee tarkastelemaan nigga-sanaa ihonvärin ulkopuolelle: kaikkiin kurittomiin ja arvottomiin, järjestelmän standardien ulkopuolisiin ja sopimattomiin kehoihin.

nora chipaumire

Tanssija ja koreografi nora chipaumire on uransa alusta haastanut ja syleillyt stereotyyppejä Afrikasta, mustasta kehosta, taiteesta ja estetiikasta. Zimbabwessa syntynyt, New Yorkissa asuva koreografi pohtii taiteessaan miten yhteiskuntaluokka tai valta esitetään ja koetaan kehossa.

chipaumire opiskeli tanssia useissa Afrikan maissa, Kuubassa, Jamaikalla ja Yhdysvalloissa, luki lakia Zimbabwe School of Law:ssa, ja valmistui Mills Collegesta sekä tanssin että koreografian maisteriksi. Hänen teoksiaan on esitetty lukuisilla kansainvälisillä areenoilla mm. Yhdysvalloissa, Kanadassa, Japanissa, Euroopassa ja Afrikassa. chipaumire on saanut useita arvostettuja palkintoja, mm. neljästi New York Dance and Performance Awardin ('Bessie Award'), sekä Guggenheim Fellow Awardin vuonna 2018.

chipaumiren tunnetuimpia teoksia on hänen itselleen koreografioima soolo Dark Swan (2005), erilaisen joutsenen muotokuva ja kunnianosoitus afrikkalaiselle naiselle. Teos on myöhemmin siirtynyt toiselle soolotanssijalle, kasvanut ryhmäkoreografiaksi ja muotoutunut lyhytelokuvaksi. Anti-apartheid aktivisti Miriam Makeballe omistettu Miriam (2012) pohtii erityisesti mustaan naisruumiiseen latautuvia odotuksia. Nyrkkeilykehässä tapahtuva Portrait of Myself as my Father (2016) taas ruotii isyyttä ja perhettä perinteiden, kapitalismin, kristinuskon ja vapaustaistelun ristitulessa.

Lisäksi chipaumire on esiintynyt useissa tanssielokuvissa kuten Cassa Cassa (2011) ja nora (2009), sekä debytoi ohjaajana afro-feministisessä lyhytelokuvassa Afro Promo #1 King Lady (2016). Tällä hetkellä koreografi valmistelee oopperaa The Queen v Nehanda (2021).

chipaumiren pitkäaikainen tutkimusprojekti, nhaka, kerää nauhoituksia, kuvia ja tekstejä kehollisesta tiedosta. Zimbabwelaisten tanssijoiden kanssa vuonna 2012 aloitettu elävä arkisto pohjaa läsnäoloon ja animismiin, ja pyrkii mustan Afrikan kuvastojen tallentamiseen, jakamiseen ja kriittiseen tutkimiseen.

Afrikan tulevaisuuden pessimismi ja optimismi elävät chipaumiren teoksissa onnellisina rintarinnan. Teosten poliittisuus nousee katsomisesta, osallistumisesta, yhteisestä hiestä –  esiintyjien ja katsojien kehojen neuvottelusta intiimissä ja väistämättä provokatiivisessa tilassa ja tilanteessa.

www.companychipaumire.com