Florentina Holzinger: TANZ

TANZ on jatkumoa teoksille Recovery ja Apollon ja on teostrilogian kolmas osa. Trilogia käsittelee fyysisyyttä ja fyysistä harjoittelua näyttämöllä. Sen keskiössä on kehon parantelu, muokkaus ja muuttuminen sekä kokemuksen välittäminen. TANZ käyttää lähtökohtanaan 1800-luvun alun romanttista balettia. Sen kehyksenä on balettitunti, jota ohjaa Beatrice Schönherr, ensimmäinen Le Sacre du printemps -sävellyksen alasti tanssinut ballerina (John Neumeier Le Sacre, 1972).

Yliluonnollisia olentoja käsittelevässä spektaakkelissa esiintyjät käyvät läpi ankaran ”toimintabaletin” koulutuksen, niin sanotut ”sylfidiset opinnot”. He harjoittelevat yhdessä kehon ja mielen hallintaa itsehillinnän tekniikoiden avulla ja oppivat käyttämään tanssijan kehojensa artikulaatiota välineenä, jolla voi lävistää tilan ja saavuttaa lisätietoa lentämisestä. Tanssijat tavoittelevat täydellisyyttä katoavaisessa maailmassa, muuntamalla karkean yleväksi ja tekemällä toiminnallisesta jotain toiminnallisuutta suurempaa.

Oopperamaisesta asetelmasta käsin rakentuu kaukaa ja läheltä katsottavia raakoja parodioita, jotka heijastelevat baletin, komedian ja pornografian vakiintuneita kuvastoja. Katseen ohjaajana on eräänlainen pornotuottajan hahmo, joka dokumentoi esitystä sisältä käsin. Naisista koostuvan esiintyjäkaartin iät liikkuvat 20–80 vuoden välillä, ja he edustavat eri tanssitaustoja. TANZ esittääkin kysymyksen tanssin perinnöstä ja pohtii, miten tämän perinteen kauneuden ihannoinnin kanssa on mahdollista tehdä sovinto.

Florentina Holzinger

Florentina Holzinger opiskeli koreografiaa Amsterdamin taideyliopiston (AHK) School for New Dance Development (SNDO) -ohjelmassa. Hänen opinnäytetyönsä, sooloteos Silk sai Prix Jardin d'Europe -palkinnon lmPulsTanz-festivaaleilla vuonna 2012. Vuosina 2011–2015 Holzinger teki yhteistyötä Vincent Riebeekin kanssa teostrilogiassa Kein Applaus für Scheiße, Spirit ja Wellness sekä teoksessa Schönheitsabend – Tänze des Grauens und der Extase, joka esitettiin myös Kiasma-teatterissa Helsingissä.

Viimeisimmissä teoksissaan Holzinger on jatkanut baletin kerronnan paloittelemista: ensin teoksessa Apollon (2017), vastine Balanchinesin 1920-luvulla luomalle baletille Apollon Musagete, ja sen jälkeen toimintabaletissa TANZ, joka pohtii perinnettä ja kerrontaa romanttisesta baletista La Sylphide poikkeavalla tavalla. Vuonna 2020 TANZ sai Theater Heute -teatterilehden vuoden parhaan esityksen palkinnon ja itävaltalaisen NESTROY-palkinnon parhaasta ohjauksesta. Lisäksi teos esitettiin Theatertreffen-festivaaleilla Berliinissä.

Holzingerin tanssiteokset käsittelevät identiteettiä, seksuaalisuutta ja fyysisten normien rikkomista. Hän saa inspiraationsa niin wieniläisestä aktionismista, kehotaiteesta ja kehonrakennuksesta kuin klassisesta baletista, kabareesta ja sirkuksesta. Esitys esitykseltä hän purkaa auki feminiinisyyden määritelmiä.