Helsingissä 19.5.2020
Parin viime vuoden ajan oon tehnyt näyttämötöiden rinnalla hitaasti etenevää kirjoitustyötä, jossa avaan ja puran ja pyörittelen tanssitaiteilijan ja esiintyjän töihin liittyviä kokemuksia ja käytänteitä. Z-freessä ajattelin hahmotella kirjoitustyöstä liikkeelle lähteneitä ehdotelmia esitykseksi, jota moottoroi semi-fiktiivinen hahmo.
Idea jonkinlaisen hahmon parissa työskentelyyn, jota kutsun tällä hetkellä Francikseksi, on syntynyt elokuisina öinä kun poljin himaan Sapiensin iltatreeneistä. Olin juuri älynnyt kuinka mahtavaa on kuunnella musaa ja fillaroida samaan aikaan eikä kombon mahtavuutta vähentänyt ollenkaan snadi tulella leikkimisen fiilis, keveet läheltäpititilanteet kun langattomat vastamelukuulokkeet luukuttaa soittolistaa eikä liikenteen melua tai lähestyvää tsygää voi kuulla. Suuntaansa kuuden kilsan työmatkoilla ehti kelata miten mahtavaa olis pystyä tanssimaan kaikki ne rakkaudessa kärventyneet biisit mahdollisimman hillittömästi ja antautuen.
Antautumisen keloista esiintyjän ja tanssijan käytännön työn kautta vastaanottamisen ja vapauden kysymyksiin ja niistä edelleen alkoi kyteä ajatus esiintyjästä ja esityksestä, jonka toteuttajana olisi elämää ja tanssitaiteilijuutta yhteen kietova toden ja fiktion rajapinnoilla rypevä hahmo. Semi-fiktiivinen ja semi-autobiografinen Francis. (Yhtä hyvin voisin varmaankin tehdä työn ihan vaan hanna ahtina mutta tuntuu hauskemmalta ainakin näennäisesti sälyttää vastuu jollekin keksitylle.)
Work-in-progressin aikana ajattelin kokeilla ideoita käytännössä, tutkia referenssejä ja hahmotella sitä, mitä Francisistä voisi alkaa muotoutua.
Oli miten oli, just nyt tuntuu tärkeältä työstää ennakkoluulotonta ja peittelemätöntä suhdetta sisimmästä tulevaa kohtaan; vastaanottaa ja näyttää yhtälailla paskat kuin loisteliaat fiilikset ja tanssia musaan."
- Hanna