Vain kaksi viikkoa ensi-iltaan
Syksyn treenijakso on mennyt hirvittävällä vauhdilla ja suurella tyyneydellä.
Elokuun alussa aloitetut treenit päättyivät heti ensimmäisen viikon jälkeen pieneen haveriin ja Mamban varpaan murtumaan. Pari viikkoa jouduimme ottamaan lepoa liiketreeneistä ja edistimme pääosin musiikillisia ja tuotannollisia asioita. Valmistelimme myös olosuhteisiin nähden ihan toimivan makupalan teoksesta Zodiakin syyskauden avajaisiin 14.8., missä Mamba tyytyi vain soittamaan risti-istunnassa ja minä sain liikejaksot omalle kontolleni. Mamban treenikiellon lisäksi myös paluu treenisaliin elokuun alun näyttämöviikon jälkeen latisti tunnelmaa. Tuntui askeleelta taaksepäin treenata ilman lavastetta ja varsinkin tanssimaton kanssa treenaaminen oli soundillisesti ikävää. Elokuussa pidettiinkin Mamban kanssa paljon perustreenejä, joissa harjoitettiin yleistä kehonhallintaa ja tehtiin Mamban sanojen mukaan ‘mahdottomia asioita’.
Syyskuulle ehdittäessä on ehtinyt kuitenkin tapahtumaan jo aika paljon. Alun rytmilliset ongelmat on saatu korjattua. Alkupuolen rytmiä korjaamaan olemme kehitelleet muutamia uusia välikkeitä ja viimeisinkin problemattinen välike ratkesi viime viikolla. Välikkeen ratkaisu löytyi yllättäen ajatuksesta, joka on lähisukulainen jo viime joulukuussa työstämämme arkisten toimintojen kohtaukselle. Onkin ollut hauska huomata kuinka pitkä työprosessi alkaa kantaa teosta ja ongelmatilanteissa ‘pankista’ löytyy monenlaista materiaalia, jota voi hyödyntää treeneissä nopeastikin. Myös työryhmänä puhumme samaa kieltä, emmekä ongelman tullessa eteen ole huolissamme etteikö ratkaisu löytyisi. On todella hienoa kokea miten olemme kasvaneet yhteiseen työskentelyyn ja luemme teosta samalla tavoin.
Nuoripari tositoimissa.
Teoksen kokonaiskaari alkaa siis olla jo hyvin kasassa. Viimeajat olemme keskittyneet musiikillisten ratkaisujen hienosäätöön. Kohtausten musiikkeja on rakennettu uusiksi, tuunattu soundillisesti, tuotu mukaan Akin livenä soittama baritoni saksofoni ja calebasit. Soitinvalinta elää vielä koko ajan. Selkeä valinta on näyttämölle tuotujen soittimien orgaaninen materiaali. Materiaaleina on puuta, bambua, calebas kurpitsaa jne. Näyttämöllä on myös matonkudetta, muovia, metreittäin mikkipiuhaa, vettä, mandariini, ämpäri… en ole ikinä tehnyt teosta jossa on NÄIN PALJON TAVARAA!
Nyt kun olemme olleet Zodiakin harjoitustilassa, ja muiden tilan käyttäjien vuoksi kaikki pitää joka harjoitukseen rakentaa ja jälleen purkaa, menee treeneistä lähes 2/3 ajasta roudaamiseen. Olemme tosin kehittyneet pystytyksessä ajan myötä. Puuhaamme salissa kuin pienet työmuurahaiset kukin tietäen jo hyvin tehtävänsä ja saamme kamat pystyyn alle tunnissa. Vielä soundcheckit päälle ja pääsemme itse tekemiseen kiinni noin 1,5 h aloituksesta. Läpimenoon ja treeneihin jää pari tuntia ja purkuun menee taas tunti. Jos emme olisi näin hyvässä vaiheessa teoksen sisällön kanssa, minulta voisi mennä hermo.
Nyt on kaksi viikoa ensi-iltaan, ja päästään vielä muutamaksi päiväksi näyttämölle treenaamaan. Päivien aiheena on lavastuselementtien lopullinen ripustus ja kiinnitykset, katsomon asemointi ja tilaan asettuminen niin koreografisesti kuin äänellisesti.
Kesäkuussa tehtyjen haastattelujen materiaalin purkuun meni aikaa, mutta vihdoin saaimme materiaalin haravoitua ja näinä päivinä saadaan ensimmäinen editoitu versio treeneihin. Vaatteetkin alkavat jo hahmottua. Eli kyllä tästä vielä teos saadaan aikaan ensi-iltaan menessä.
Innolla viimeisiin viikkoihin siis.
- Hanna Pajala-Assefa
22.8.2013: Pitkästä aikaa näyttämöteos
Tulevan teokseni, Erään rakkauden historia, prosessi on ollut poikkeuksellisen pitkä. Olen työskennellyt viime vuodet tiukasti tanssielokuvan parissa ja näyttämölle koreografiointi on jäänyt taka-alalle. Kun edellisen oman näyttämöteoksen teosta on vierähtänyt vuosia, on tämän teoksen tekeminen ollut kiintoisa ja monipolvinen hyppäys takaisin rakastamani koreografian pariin.
Miksi rakkaus?
Kipinä teokseen syntyi oikeastaan jo vuonna 2011. Näin Tanskassa Palle Granhøjn teoksen “Dance Me To the End On/Off Love”. Musiikillisesti ja visuaalisesti vahva teos kosketti minua inhimillisyydessään voimakkaasti. Ajatus musiikkia ja liikettä yhdistävästä teoksesta jäi kytemään. Samaan aikaan lähipiirissä ympärilläni tuntui olevan hämmentävä avioerojen buumi. Useat pitkäänkin yhdessä olleet tuttavat erosivat yllättäen. Eroamisen syyt ovat aina monimutkaisia ja perusteltujakin, kuitenkin koin surua näiden parisuhteiden päättymisestä. Reflektoin tietysti myös omia kokemuksiani ja parisuhdettani. Jäin pohtimaan mikä pitää ihmiset yhdessä ja rakkauden elävänä.
Aihetta pohdiskeltuani rohkenin ehdottaa puolisolleni yhteistä teosta aiheen ympäriltä. Halu käsitellä rakkauden kulunutta aihetta musiikin ja liikkeen kautta kumpusi sekä oman suhteemme historiasta että aiemmista yhteisistä töistä. Pohdin miksi juuri meidän suhteemme on hengissä juuri nyt? Mikä kommunikaatiossamme on elävää ja totta?
Kunnioitus toisen työtä ja ammattitaitoa kohtaan on meillä suuri, vaikka työpolkumme ovatkin pääosin hyvin erillään ja vaativat tiivistä paneutumista. Kahden taiteilijan perheessä arki on monien aikataulujen, tahtojen ja vaatimusten yhteen sovittelua, myös jatkuvia kompromisseja ja joustamista. Yhteistä aikaa ei juuri ole. Teoksen syvempänä motiivina oli myös minussa herännyt kysymys, josko toisen työn, sen sisällön ja sen kautta saatujen positiivisten kokemusten syvempi ymmärtäminen ja jakaminen, parantaisi myös arjen keskinäistä kommunikointia. Täysin tanssiin keskittynyt urani ja musiikkiummikkouteni nostatti kysymyksen: Voimmeko allegorioida omien ammatillisten positioiden kautta parisuhteessa aina läsnä olevaa vierauden kokemusta? Avautuuko puolisostani minulle jokin uusi puoli jos heittäydyn hänen maailmaansa? Voiko toisen kielen opettelu olla tie syvempään tuntemiseen ja toisen arvostukseen? Näitä kysymyksiä lähdimme tutkimaan aloittaessamme prosessin keväällä 2012.
Yhteisen kielen löytäminen
Ensimmäiset yhteiset harjoitteet keväällä 2012 keskittyivät soittamisen ja tanssimisen tekoihin. Etsimme tapoja tuottaa liikettä ja musiikkia yhtäaikaisesti. Harjoitusten lomassa puhuimme paljon sisällöstä ja teemasta. Kirjoitin teokselle oman historiamme pohjalta hahmotelman ja kohtausrakenteeseen.
Halusimme murtaa aiemmissa töissämme olleen perinteisen tanssija-muusikko-roolit ja etsiä tilanteita joissa molemmat voisivat tuottaa musiikkia ja liikettä. Tehtävä, joka varmasti monelle rytmistä tanssilajia esim. flamencoa tai steppiä harjoittavalle on itsestään selvä, oli meille lähes mahdoton. Totesimme pian että vaikka perkussiivinen soittaminen on fyysinen teko, on liikkuminen ja rytmisen äänen yhtäaikainen tuottaminen äärimmäisen vaikeaa. Jos tehtävänä oli pitää yllä rytmiä ja samalla improvisoida liikettä, aina toinen jäi taustalle. Aivot tuntuivat käsittelevän musiikkia ja liikettä eri tavoin ja tasa-arvoinen fokusointi molempiin oli erittäin vaikeaa. Pyrimme tekemään harjoitteita joissa joko rytmi tai liike oli määräävänä elementtinä. Nämä kuitenkin johtivat nopeasti tavanomaiseen tanssija – säestäjä tilaan, joka ei tuntunut kiinnostavalta. Kevät meni siis nopeasti yhteisen ‘oman kielen’ etsimisessä. Teimme rytmisiä ja fyysisiä perusharjoitteita. Opettelimme puhumaan toistemme kieltä, edes alkeellisilla tavoilla. Minulle, mitään soitinta soittamattomalle, jokainen uusi instrumentti oli taidollinen muuri. Mamballe taas fyysiset tehtävät, kehon kuuntelu ja artikulointi oli täysin uutta ja haastavaa, väliin hyvin kivuliastakin. Väliin naurettiin, väliin turhauduttiin ja huudettiin, joskus itkettiinkin.
Kesän alussa saimme tiedon Zodiakin ohjelmistoon pääsystä ja teoksen valmistaminen muuttui todelliseksi. Muu työryhmä alkoi kasaantua kesän aikana. Äänisuunnittelijat Aki Päivärinne ja Kirsi Ihalainen tulivat mukaan työryhmään. Kuvanveistäjä Petri Eskelisen kanssa puhuimme mahdollisuudesta tehdä teoksen myötä yhteistyötä lavastuksen parissa. Loppusyksystä työryhmään löytyi dramaturgi Anna Viitala, joka liittyi harhailevaan laumaamme joulukuun treeneissä.
- Hanna Pajala-Assefa
Työskentely jatkuu, teoksen etenemistä voi seurata blogissa: http://artisthannapajala.wordpress.com/
Ensi-ilta 27.9.2013, Zodiak Stage
Teoksen yhteydessä toteutetaan workshop, johon voivat hakea kaikki pariskunnat aiempaan tanssi- tai liikuntakokemukseen katsomatta. Lue lisää täältä.
