Tanssija, cembalisti ja sopraanolaulaja. Koreografi Anna Mustosen Di anima et di corpossa esiintyy kolme solistia, jotka kukin yhdistävät musiikin ja nykytanssin. Teos liikkuu konsertin ja tanssiteoksen välimaastossa; 1600-luvun cembalo- ja laulumusiikki sekä liike vuorottelevat, soljuvat limittäin ja nivoutuvat teoksessa yhteen.
Laulaja Katja Vaahtera, cembalisti Marianna Henriksson ja tanssija Saara Töyrylä ovat teoksessa monipuolisesti esillä niin musiikin kuin liikkeen tuottajina. ”Harjoitukset ovat olleet henkisesti ja fyysisesti raskaita”, Vaahtera toteaa. ”Rooliin eläytyminen ja sen rakentaminen on helppoa, mutta tanssi on itselleni täysin uutta ja siksi rankkaa. Kehoni ei ole tottunut sellaiseen liikkeeseen.”
Vaahtera ja Henriksson ovat kiitettyjä vanhan musiikin ja barokin tulkitsijoita. Barokkilauluun erikoistunut Vaahtera esiintyy aktiivisesti eri kamariyhtyeiden, orkesterien ja näyttämöteosten solistina. Cembalisti Henriksson puolestaan on esiintynyt niin useissa suomalaisissa ja saksalaisissa barokkikokoonpanoissa kuin näyttämöteoksissakin. Saara Törylä taas kuuluu maamme eturivin nuoriin tanssijoihin, joka on työskennellyt aiemminkin Mustosen kanssa mm. kiitetyssä Gisellen keveys ja kuolema -teoksessa 2010.
Di anima et di corpon vaikuttavissa musiikkikohtauksissa kuullaan italialaisen varhaisbarokin mestareita kuten Caccinia, Monteverdia, Strozzia ja Frescobaldia. Lauluissa kerrotaan kohtalosta, katoavaisuudesta, rakkauden huumasta ja toisaalta sen kääntöpuolesta; kaihosta, kostosta ja mustasukkaisuudesta.
Teoksen teemana ovatkin yleisinhimilliset tunteet ja tunnetilasta toiseen liikkuminen. Esiintyjät siirtyvät nopeasti riemusta epätoivoon, kauhusta iloon. “Musiikkia valitessamme kiinnitimme huomiota siihen, että kappaleissa ilmennetään äärimmäisiä tunnetiloja. Tarkoituksena on tutkia, miten musiikki voi liikuttaa henkisesti ja fyysisesti”, Vaahtera sanoo.
Lähtökohtana esitykseen toimi barokin ajan affektioppi, jonka mukaan musiikin tarkoituksena oli vaikuttaa suoraan vastaanottajansa ruumiiseen ja sitä kautta tämän tunteisiin. Musiikin vaikutus tapahtui synnyttämällä sielun liikkeitä eli affekteja, jotka saivat aikaan fyysisiä reaktioita. Taiteen vaikutuksen ajateltiin siis näkyvän konkreettisesti ruumiissa.
Teoksen pohjalla vaikuttaa myös toinen barokin ajan teoria, joka tulee ilmi mm. vesielementin kautta. “Humoraalioppi, jonka mukaan ihmisruumis- ja mieli rakentuu neljästä nesteestä, oli olennainen barokin aikana. Musiikin ajateltiin vaikuttavan ruumiin nesteiden tasapainoon ja sitä kautta tunteisiin”, Mustonen selventää. Vesi yhdistyy myös laajemmin ajatukseen virtauksesta. Esityksessä tunteet virtaavat äärilaidasta toiseen, esiintyjästä toiseen, musiikin ja liikkeen välillä – ja toivottavasti myös näyttämöltä katsomoon.
Zodiakin näyttämö
12.–21.10., taiteilijatapaaminen 18.10. esityksen jälkeen