Haastattelu: Elina Pirinen

- mitä tropiikki ja trooppinen tarkoittavat sinulle tämän teoksen yhteydessä?

Ajattelen ruumiin affektiivista sisätilaa, sen kosteaa ja kuumaa dramatiikkaa, sen dramatiikan kätkemistä ja avaamista ja siitä muodostuvan dynamiikan tihkuvaa voimaa. Teoksemme on eräänlainen raportti pimeydestä.

Elämänkokemukseni mukaan ruumiin tietoinen ja tiedostamaton halu elää on polttava ja siksi koskettava kaikessa mahdottomuudessaan mitä elämä asiana on.

Ja joku päivä joudumme luopumaan kaikesta ihanasta ja pääsemme luopumaan kaikesta hirveästä. Taide on yksi tapa käsittää ja jäsentää sitä käsittämättömyyttä.

Toivon, että olemme rakentaneet kokemuksellisen ja assosiatiivisen erikoisvesiputouksen tanssin ja musiikin avulla, jota keskipäivän paahteinen zeniitti puhkoo ja heijastelee. Näyttämö on itselleni kaakkoon vietyä ilonpitoa, tiedostumattoman ja tietoisen välistä sekoilua ja sen sekoilun veistämistä jaettavaksi kieleksi.

- entä miten ajattelet sinfonisuutta tässä teoksessa? Mihin kaikkeen se laajenee?

En voi sanoin aina edes kuvailla sitä miltä tuntuu työskennellä niin hienon säveltäjän kanssa kuin Ville Kabrell on ja saada ilmaisullisesti elää hänen livemusiikinsa voiman kanssa. Hänen sävellystensä arkkitehtuuri on täynnä herkkyyttä ja hurjuutta epäilmeisillä tavoilla. Ne muodostavat soitinvalinta- ja orkestraatiohybridin, jossa affekti ja teoria kohtaavat laajemmin jaettavalla tavalla.

Ennen Kabrellin tapaamista työskentelin valmiiden historiallisten sävellysten kanssa tehden niille näyttämöllisiä ruumiinavauksia. Suuren livemusiikin kanssa näyttämölle ajatteleminen on hyvin luonnollinen ele suhteessa siihen ruumiillisen ilmaisun spektriin mitä janoan. Nyt oli hyvä aika siirtyä kuolleiden sinfoniasäveltäjien parista elävän lahjakkuuden luo ja työskennellä rintarinnan yhteisellä aikajanalla prosessuaalisesti.

Tässä teoksessa sinfonisuus tarkoittaa minulle myös syvyyteen päin avautuvan affektiivisen kuulokuvan, korkeaan ja leveään tila-arkkitehtuuriin asutettujen piiri- rivi- ja ympäri tilaa rakentuvien tanssiseremonioiden synteesiä.

Tilavalosuunnittelu ja puvustus myötäelävät tätä ehdotusta omalla herkän jylhällä ehdotuksellaan. On ollut hienoa ymmärtää syvemmin Mikko Hynnisen ja fashionista Muotikummituksen (Jouko Korkeasaari) suuren näyttämön ajattelun muodostumista.

- esityksessä on esiintyjinä todella kiinnostava joukko tanssijoita ja muusikkoita. Miten he ovat valikoituneet tähän mukaan?

Olen työskennellyt heidän kanssa erilaisissa kansainvälisissä konteksteissa useamman vuoden ajan ja arvostan heidän taitavaa tekniikkaansa ja kykyä muodostaa yhteys tiedostumattomaan sekä halua ja tarvetta etsiä niiden integroitumista. Arvostan heidän villiä ja vapaata mieltään, tarkkanäköisyyttään, avuliaisuuttaan, uteliaisuuttaan ja halua tanssia ruumiin sisätilaa esiin. Uskon, että he vievät katsojaa tuttujen ja salaisten porttien läpi.

Muusikoiden kanssa meillä on pitkä yhteinen ihana historia tekemisessä. He ovat ykisnkertaisesti loistavia taiteen ristipölyttäjiä sävel-, teatteri- ja kuvataiteen alueilta. Osa jengistä on mukana myös taiderockensemblessämme Al2Be3. Lumen valon laulajien kanssa tein teoksen Angel vuonna 2016. He esiintyivät myös polttareissani ja häissämme eli ovat sillä tavalla myös perheelleni tärkeitä.

- jos vertaat tätä teosta aiempiin teoksiisi, niin onko mukana jotain selkeästi uudenlaisia elementtejä?

Mortal Tropical Dancesin pohjaväri on romanttisempi ja toiveikkaampi kuin joissakin aiemmissa teokssissani on ollut. Olen työssäni puhunut paljon subjektiivisesta tanssista, Mortal Tropical Dancesissa olen etsinyt väyliä sille miten ja miksi subjektiivinen liike muuttuu riittiseksi ruumiiksi. Olkoon teos eräänlainen kokeilu siihen suuntaan.

Olen luonut teoksen sisään itsellenikin whatthefuck-materiaaleja, jotka kylläkin voisivat rakentaa teoksen jälkeisiä jälkinäkyjä katsojalle kun kokemisesta on kulunut jonkin aikaa. Taiteen tekeminen on minulle janoa ja kurotus yksityiseen ja kollektiiviseen alitajuiseen, ja myös taiteilijalla itselläänkin on alitajunta, josta syntyy ei heti käsiteltyjä ja odottamattomia sanoituksia. Taiteilijankin olisi hyvä saada käsitellä omaa taidettaan rauhassa, ei vain yleisön. Siten taiteilija ja yleisönsä voivat myös siltautua. Yhdessä ihmetellen ja kuumentuen.

Rakkaan dramaturgin Heidi Väätäsen kanssa olemme ottaneet revanssia aiempien teostemme dramaturgis-koreografisista rakenteista ja kehittäneet uusia systeemejä näyttämöllisten landscapien sisään. Olen onnellinen saadessani työskennellä niin tarkkanäköisen, ruumiin luennallisesti lahjakkaan ja dramaturgisesti pitkälle sivistyneen outside eyen kanssa. Praktiikkani ja idiootitkin kohtausideani tarvitsevat ympärilleen tekijöitä, jotka eivät suhtaudu taiteen tekemiseen mielilkuvituksen flowta raskauttavan pelon kautta, vaan älyttömyyksien, sivistyksen, syvällisen ymmärryksen, uteliaisuuden, huumorin, sensitiivisyyden ja kuuntelun kautta. En malta odottaa mitä kaikkea vielä keksimme yhdessä.

Tyttäreni Ruusu saapui luokseni ruumiini kautta marraskuussa.  En ymmärrä asiaa vieläkään, niin järisyttävä ja absurdi asia se on. Tällainenkin uudenlainen elämän ja kuoleman raja väreilee teoksessa varmasti.

Mortal Tropical Dances Tanssin talon Erkko-salissa 5.–14.5. Teos on Tanssin talon, Zodiakin ja Carte Blanche Norwayn yhteistuotanto.