Haastattelu | Intervju: Karolina Ginman

- ensin alkuun klassinen kysymys: mistä idea Fluvial-teokseen syntyi?

Teosvisioni kumpuavat pitkälti suoraan ruumiillis-psyykkisistä kokemuksistani tai tunnuista käsin. Taisin aistia jonkinlaisia ensihaluja sooloteosta kohti keväällä 2019. Olin tanssijan työssäni herkistynyt eri tavoin ruumiin aukoille ja rajapinnoille eri teosten ja praktiikoiden merkeissä ja niistä kokemuksista käsin minulle oli syntynyt aavistus joistakin vielä tutkimattomista ulottuvuuksista.

Syksyllä 2019 alkoi hengitystä eri tavoin lähestyvä dialogi ja projekti näyttelijä Rasmus Slätisin kanssa. Se toimi jonkinlaisena sysäyksenä sooloprosessia kohti ja Rasmuksen kanssa aloimme käydä kirjeenvaihtoa rinnakkaisista sooloprosesseistamme käsin. Vaihdoimme ajatuksia, kysymyksiä, musiikkeja, tekstejä ja kirjallisuutta. Työskentelin aluksi pitkään yksin studiossa herkistyen runollisesti aukkoiselle, hengittävälle, vuotavalle ruumiilleni ja antautuen erilaisille tapahtuma- ja kielenvirroille. Vähitellen muodostui jonkinlainen alkuvisio Fluvialista.

- ennakkotekstissä puhutaan virtaavista tai vuotavista ruumiin ja mielen tiloista (fluid state). Miten käsittelet näitä teoksessa, missä kaikessa ne ilmenevät? 

Kokemukseni ruumiini tapahtumista prosessin alkuvaiheessa herättivät ajatuksen virtaavista, vuotavista tiloista ja olomuodoista (tai ajattelin sen englanniksi, fluid states). Sitä myötä syntyi lisää harjoitteita ja tehtävänantoja. Esimerkiksi sellainen, missä kosketuksen sensaation kautta “kanavoin” erästä objektia puheeksi. Se synnytti runoja.

Minulle nämä tilat liittyvät kaikki jollakin tavoin läpivirtaavuuteen ja jonkinlaiseen väistämättömään muutokseen. Liikun, ääntelen, puhun niistä käsin. Ne eivät liity mihinkään ennalta määriteltyyn liikelaatuun, dynamiikkaan vaan ennemminkin siihen, että monenlaiset dynamiikat, energiat ja affektit saisivat virrata lävitseni ja ruumiillistua eri tavoin. (Affektilla tarkoitan jotakin epämääräisempää tai laajempaa kun selkeästi määriteltyä tunnetta). Fluidisuus ilmenee myös sävellyksessä ja teoksen eri visuaalisissa elementeissä. Sitten minulla on näyttämöllä kaverina eräs substanssi, joka on olomuodoltaan rajatapaus, jonkinlainen kiinteän ja nestemäisen välimuoto.

- olet myös puhunut tämän teoksen yhteydessä runollisesta ruumiista ja näyttämöstä (poetic body and stage). Mitä nämä sinulle tarkoittavat, tanssijana ja koreografina?

Kun kutsun runollista ruumistani tanssijana, avaan luovan ja sielullisen ruumiin puheelle järjen, ”jo-ajatellun” ja ennalta-määritellyn kielen tuolla puolen. Sen monenlaisille ilmentymille. Kutsun myös tulevani nähdyksi (viitaten koreografi Deborah Hayhin). Minulle se sisältää mm. ajatuksen siitä, että ruumiini ei puhu vain minulle, vaan myös minua katsovalle. Että ruumiini runous on aivan omanlaistaan kommunikaatiota maailman kanssa. Runollisen ruumiini tanssi tapahtuu jossakin tajunnan ja esi-tajunnan rajoilla.

Myös koreografina lähestyn ruumista näin. Olen joidenkin vuosien ajan harjoittanut eräänlaista peruspraktiikkaa, ruumiin vapaata assosiaatiota, joka toimii minulle reittinä runollisen ruumiin puheelle. Siitä käsin työskentelen myös toisten esiintyjien kanssa. Minua kiinnostaa jokaisen tanssijan erityisyys ja ihmeellisyys, sekä se mikä tapahtuu kun eri ihmeellisyydet törmäävät toisiinsa, tapahtuvat vuorovaikutuksessa ja rinnakkain. Ajattelen runollista näyttämöä paikkana, jossa erilaiset parametrit luovat monimerkityksellisiä suhteita järjen tuolla puolen. Poimin tähän sitaatin kirjasta Breathing: Chaos and Poetry, jota Rasmus suositteli minulle kirjeenvaihdossa:

"The poetical act is a semiotic excess hinting beyond the limit of conventional meaning, and simultaneously it is a revelation of a possible sphere of experience not yet experienced (that is to say, the experienceable). (Berardi, 2019, p. 128).

- teoksessa on tärkeänä elementtinä Aki Päivärinteen säveltämä ja suunnittelema äänimaisema. Voitko kertoa siitä hieman lisää? Miksi juuri torviparvien harmonia?

Haave torvista syntyi suhteellisen aikaisessa vaiheessa prosessia. Akin kanssa pohdimme torvea keuhkojen jatkeena ja sen soittamisen fyysisyyttä. Heräsi fantasia torviharmonioista jonkinlaisena valtamerellisenä, yhtäaikaa lävistettävänä ja lävistävänä massana. Teoksessa käytettävien) puhallinsoittimien taajuusalueet asettuvat samalle alueelle kuin ihmisen puhe. Ne tuntuivat kiinnostavalta parilta ruumiille. Minun työskentelyssä Fluvialin parissa on alusta lähtien kummunnut jonkinlaista esi-kielellistä ääntelyä, puhetta ja laulua.

Kiinnosti myös työskennellä yhdessä Akin kanssa niin, että hän saksofonistina voisi lähteä liikkeelle omasta soittimesta ja myös sitä kautta tuoda omaa ääntään teokseen. Voisi sanoa, että teoksen sävellys rakentuu torvista, ihmisäänestä ja jonkinlaisista taajuuksien kerrostumisista. Olemme säveltäneet yhdessä koska kuulin päässäni prosessin myötä intuitiivisesti tietynlaisia harmonioita ja sävellajeja. 

– Lähde: Berardi, F. 2019. Breathing: Chaos and Poetry. Semiotext(e). Kindle Edition.

- en klassisk fråga till att börja med: hur föddes idén till Fluvial?

Mina visioner eller drömmar om verk föds i första hand ur psykofysiska upplevelser eller känningar. Jag vill minnas att jag upplevde någon sorts första lustar gentemot ett soloverk våren 2019. I mitt arbete som dansare hade jag i och med olika verk och praktiker sensitiserat mig själv för kroppens öppningar och gränsytor och dessa upplevelser hade väckt en aning om ännu outforskade dimensioner.

Hösten 2019 inledde jag med skådespelaren Rasmus Slätis ett samarbete som utgår ifrån och på olika sätt närmar sig andningen. Det här samarbetet inspirerade mig att dyka in i den soloprocessen, och då Rasmus inledde arbete på ett eget soloverk startade vi en brevväxling mellan våra parallella processer. Brevväxlingen har inneburit att vi växlat tankar, frågor, musik, texter och litteratur. Jag arbetade relativt länge för mig själv i studion med min sensuella upplevelse av andning, min kropp som läckande, full av öppningar och gav mig hän åt både rörelsemässiga och verbala associativa strömmar. Så småningom tog en urvision om Fluvial form.

- i förhandstexten talar du om flytande tillstånd (fluid state). Hur behandlar du dessa i verket, var uppenbarar de sig? 

Mina upplevelser i början av processen väckte tanken om flytande tillstånd - i sinnet, i upplevelsen av kroppen, och som fysikaliska tillstånd (jag tänkte det på engelska, fluid states). I och med det föddes ytterligare övningar att arbeta med. Till exempel att jag via beröring “kanaliserar” ett objekt och det flödar ur mig genom tal.

Jag kopplar dessa tillstånd på olika sätt till genom-flöde, rörlighet och någon form av oundviklig förändring. Att genomleva skeenden i stunden men också till att släppa taget, det som inte kan fångas. Jag rör mig, låter och talar genom eller ur dessa tillstånd. De har inte att göra med någon förhandsbestämd rörelsekvalitet eller dynamik, snarare med att en mångfald av dynamik, energier, affekter får strömma genom mig och förkroppsligas på olika sätt. (Med affekter menar jag något mer odefinierbart än en tydligt definierad känsla). Det fluida uppenbarar sig också i ljudkompositionen och i verkets olika visuella element. Och så har jag en “kompis” på scen som till sitt fysikaliska tillstånd är på gränsen mellan fast och flytande.

- du har också talat  om den poetiska kroppen och scenen i samband med det här verket (poetic body and stage). Vad betyder de för dig, som dansare och som koreograf?

När jag lockar min poetiska kropp som dansare öppnar jag inför en kreativ, själsig, talande kropp bortom förståndet och det redan-tänkta. Dess många, komplexa uppenbarelser. Jag bjuder också in att bli sedd (med hänvisning till koreografen Deborah Hay) och för mig innebär det bl.a tanken om att min kropp talar, inte bara till mig, utan till den som betraktar mig. Att min kropps poesi är ett sätt att vara i kommunikation med världen, och att den poetiska kroppens dans sker någonstans i gränslandet mellan medvetandet och det förmedvetna.

Också som koreograf närmar jag mig kroppen så. Jag har under flera år arbetat med en slags bas-praktik, en form av kroppens fria association, som fungerar för mig som en rutt eller kanal till den talande kroppen i scenkontext. Genom den arbetar jag också med andra dansare eftersom jag är oändligt intresserad av de förunderliga världar som kan tecknas fram ur var och en dansares förmedvetna och då vi möts i stunden. Jag tänker på den poetiska scenen som en plats där olika parametrar bildar mångtydiga nätverk bortom förståndet. Jag plockar ett citat ur boken Breathing: Chaos and Poetry som Rasmus rekommenderade för mig i samband med brevväxlingen:

"The poetical act is a semiotic excess hinting beyond the limit of conventional meaning, and simultaneously it is a revelation of a possible sphere of experience not yet experienced (that is to say, the experienceable). (Berardi, 2019, p. 128).

- ett viktigt element i verket är en ljudvärld komponerad och planerad av Aki Päivärinne. Kan du berätta lite mera om det? Varför just flockar av horn (torviparvien harmonia)?

Jag började drömma om blåsinstrument i ett ganska tidigt skede av processen. Aki och jag funderade kring blåsinstrumentet som en förlängning av lungorna och spelandet, blåsandet som ett väldigt fysiskt skeende. Det föddes en fantasi om ett hav av harmonier - att penetrera och penetreras av. Frekvensområden för de instrument som finns i ljudkompositionen finns på samma område som mänskans tal och vi upplevde att de var en intressant kompanjon för kroppen i det här sammanhanget. Olika förspråkliga ljud, tal och sång har uppenbarat sig i mitt arbete med Fluvial sedan processen började.

Det kändes också värdefullt att arbeta med Aki så, att han som saxofonist kunde utgå från sitt eget instrument i ljudplaneringen och även på så sätt ge sin röst åt verket. Man kunde säga att verkets ljudvärld utgörs av blåsinstrument, människoröst och skikt av frekvenser. Vi har komponerat tillsammans eftersom jag intuitivt hörde olika harmonier och tonarter i och med processen.

– Lähde: Berardi, F. 2019. Breathing: Chaos and Poetry. Semiotext(e). Kindle Edition.