Haastattelu: Maija Hirvanen

Sienitunne ja vanha anatomia. Meshin koreografisia lähtökohtia.

Fu Kuen: Tervetuloa takaisin Tanz im August -festivaalille - olit festivaalin ohjelmistossa viimeksi 2018 menestyksekkäään vastaanoton saaneen Art and Love -teoksesi kanssa. Mesh -teoksen ensi-ilta siirtyi pariinkin kertaan Covid19 -pandemian takia, mutta jatkoitte tanssijoiden kanssa teoksen rakentamista. Työskentelette tanssin kanssa lähtökohtananne koko elämän kirjo - tämä on sinulle työtapa ja maailmankuvan kysymys. Kuinka päädyit tähän?

Maija: Aloitin Meshin parissa työskentelyn muutama vuosi sitten, hitaasti - prosessi teoksen tutkimus- ja kehittelyvaiheesta näyttämölle on ollut pitkä. Aloitimme teoksen taiteellisen maaperän luomisen 1,5 vuotta sitten yhdessä tanssijoiden kanssa. Teos pohjaa monen eri elämänmuodon ja ihmisten liikkeiden, äänien ja tunteiden yhteyksiin. Työskentelimme aluksi kehämäisen komposition, fyysisten ja mentaalisten yhteyksien luomisen, jälki-individualistisen ainutlaatuisuuden ja erilaisten energeettisten laatujen kanssa. Nämä lähtökohdat tulivat yhteiseen työtilanteeseen kehittämieni praktiikoiden kautta. Työskentelimme ruumiillisen kuuntelun, tanssivan kehon tuottamien rytmien ja erilaisten ajan ja tilan läpi kulkevien signaalien välittämisen kanssa. Olen kehittänyt joukon praktiikoita, joiden läpi tanssijat työskentelevät, vastaten ja reagoiden niihin monella tapaa.

Koreografisessa praktiikassani, jonka äärelle olen tanssijat kutsunut, on tunne sosiaalisen, ruumiillisen ja yhdistävän tanssikudoksen kutomisesta yhdessä, hienovireisellä ja dynaamisella tavalla, yhdessä. Tämä on minulle yksi niistä tavoista, joilla teos toimii ja on yhteydessä laajempaan kiinnostukseeni yhteyksiä luovia työtapoja kohtaan - tämä on taiteellinen, sosiaalinen, ekologinen, ja filosofinen asia. Prosessissa tapahtuvat nauru ja kyyneleet, se skaala affekteja ja tuntemuksia, jotka syntyvät taiteellisen työn tekemisestä ovat tärkeitä teoksen syntymiselle.

Peruutusten ja ensi-illan siirtymisten keskellä jotakin tästä prosessista on siirtynyt tapaan, jolla työryhmänä pitelemme teosta yhdessä. Tämä ei tapahtunut ilman kitkaa ja haasteita - pandemia-aika on ollut melkoista meille kaikille - mutta työskelin ja työskentelimme tietoisesti myös fyysisen ja mentaalisen kitkan kanssa, sitä ei suljettu ulos teoksesta. Työskentelytavat kertovat taiteellisesta työstä vielä enemmän kuin teemat.

Yksi toinen näkökulma, jonka avulla teosprosessia ylläpidettiin, oli tilan antaminen keveydelle ja väärinkäsityksille - näiden huomioon ottaminen voiman lähteinä ja sisältönä. Esimerkiksi: eräänä hetkenä puhuessani teoksesta yksi tanssijoista, Marlon Moilanen, kuuli sanani väärin ja luuli, että olin sanonut Morten Human, erisnimenä (käytin teokselle keskeistä termiä more-than-human). Tämän seurauksena esityshahmo Morten Human kummitteli meille läpi teosprosessin.

Fu Kuen: Syvennät Meshin kautta tutkimustasi siitä, kuinka ihmisruumiit muotuvat yhteisöiksi tuottaakseen eroavaisuuksia ja identiteettejä, ja liikut kohti avointa herkkyyttä. Teostuotantosi on käsitellyt historiallisia diskursseja ja materiaalisia olosuhteita, jotka ympäröivät ‘edistyksen’ ja ‘moninaisuuden’ käsityksiä. Mutta Meshissä ehdotat laajennettua intuitiota ja mineraalisuutta keskeisinä väylinä ihmisen subjektiviteetin sublimoimiseksi kohti laajempaa biosfääriä. Voisitko kertoa lisää ”vanhan anatomian” ja ”sienitunteen” politiikasta ja paradigmasta, jonka kanssa työskentelet?

Maija: Sijoitan ihmisen esityskulttuurin suhteeseen pitkän aikakäsityksen kanssa - tarkastelen ihmisen olemisen tapoja osana miljardien auringonkiertojen kestoa. Meshin kanssa työskentelemme toisaalta samaan aikaan näyttämön ajan kanssa, rinnakkaisena aikakäsityksenä.

Meshin koreografia pohjautuu liikkeisiin ja ääniin, jotka voivat olla samanaikaisesti ihmisen, toisen lajin ja toisen elämänmuodon ilmauksia. Olen kiinnostunut tanssista, joka tapahtuu koko elämänkirjon kautta, myös näyttämön keinotekoisessa tilanteessa. Meshissä tanssijat kietoutuvat, kukkivat, sähköistävät, hajoavat, ulvovat, sekoittuvat. Ja he hengittävät, kuten yleisön jäsenet tai rakennus. Hengittäminen yhdistää meidät toisten hengitykseen, ilmaan, tuuleen. Hengittäminen ja henki, inspiraatio sisään hengityksenä…tästä kaikesta ilmenee eräänlainen ”vanha anatomia”, joksi sitä kutsun. Ihmiset kukkivat eri tavalla kuin kukat, mutta heillä on kukkimisen aktissaan yhteys kukkien kukkimiseen.

Ihmisen anatomia on linkittynyt ja sekoittunut kalan, sienten, muiden nisäkkäiden muotoihin. Jos tarkastelet linnun siipien luita, huomaat että ne muistuttavat meidän käsiemme luita. Tästä näkökulmasta yksilöllisyys, sillä tavalla kuin usein sen käsitämme, katoaa. Tämä on tanssivan ja esittävän ruumiin lähtökohta Mesh-teoksessa. Tanssijat tanssivat läpi esitys-itsen, joka on samanaikaisesti vain sillä hetkellä tapahtuva, juuri tällä näyttämöllä ja tähän aikaan, näiden ihmisten kanssa tapahtuva olento. Samanaikaisesti, he esittävät läpi ‘vanhaa anatomiaa’, joka ymmärtää yksilöllisen ihmisruumiin osana pitkää elämän jatkumoa, ja joka tanssii aikoja, paikkoja ja energioita, joka tanssii yhteyksiä ohi oman elämänkestomme, mineraalien, vesien ja hengitysten kiertojen kautta.

On paljon asioita, joita voisin sanoa ja esittää suhteessa sieniin. Lyhyt autobiografinen avaus: opin kestävää metsänhoitoa isältäni - tämä on perhetraditio. Tähän kuului myös lahjojen antaminen metsän asuttajille. Muurahaisia syötettiin sokerilla ja puille vietiin koivuntuhkia. Loin lapsena ensimmäiset esitykseni metsässä. Tajusin myöhemmin, että myös tanssi ja tanssiin liittyvä tieto siirtyy ihmiseltä toiselle, ruumiillistettuna tietona. Viimeisen vuosikymmenen olen viettänyt jälleen paljon aikaa syvällä metsissä, varsinkin syksyisin. Tämä on vaikuttanut myös praktiikkaani tanssistudiossa.

Etsin sieniä, ja etsimisen kautta samoilen, eksyn, tyhjennyn, yllätyn. Sieniä etsitään hajujen, maaston muodostuksen ja maan jalkojen alla kohoavan tunnun kautta. Tästä syntyy erityinen tapa katsoa. Tästä syntyy myös jotakin muuta, se ‘sienitunne’. Katselen varovasti sammalten alle, tervehdin rihmastoja. Tanssin, ääntelen, kirjoitan, transformoidun. Olen oppinut sieniltä ja olen tullut kiinnostuneeksi sienten olemisen tavasta ja sienten ajattelusta. Tanssimalla sienten kanssa ja kautta, minusta itsestäni on tullut sienimäisempi. Olemme työstäneet sienten olemisen ja ajattelemisen tapaa myös Meshin tanssijoiden ja äänisuunnittelijan kanssa studiossa. Sen sijaan, että tanssijat esittäisivät sieniverkostoja, he ovat löytäneet itsestään jotakin sienimäistä, he ovat löytäneet yhteyksiä omien olemisen tapojensa ja sienten olemisen tapojen väleillä. He esittävät tätä - eräänlaista ihmis-sieni-hybridiä.

Niinpä, ‘sienitunteen’ politiikka ja paradigma Meshissä piilee ihmisten ja sienten olemisen tapojen yhteyksien kääntämisessä koreografiaksi. ‘Sienitunteeseen’ virittäytyminen tai siitä oppiminen merkitsee minulle havainnon, orientation, huomion, ilmaisun ja aistien kanssa työskentelemistä tavalla, missä yksilöllisen ruumiin totaalisuus katoaa, ja kollektiivinen ruumis, kaikkine tunteineen, ilmestyy. ‘Sienitunne’ liittyy mielikuvituksen laajenemiseen, leikkisyyteen ja ei-tietämiseen.
 

Fu Kuen: Mitä haasteita olet kohdannut representaation kysymyksen kanssa?

Maija: Sen sijaan että tanssijat imitoisivat muita kuin ihmiskehoja, he esittävät omia itsejään - ainutlaatuisia olentoja, eri identiteettejä omaavaa taiteiljoiden kollektiivia, ja eläin-ihmis-bakteeriruumiita, tiedon ja ajan ruumiita. Mutta joku osa kaikkea oppimista tapahtuu jonkinlaisen imitaation kautta - prosessissa.

Koreografisissa praktiikoissani somaattiset ja esteettiset liikelähtökohdat ja affektiiviset, avoimet ja kriittiset taiteelliset prosessit kietoutuvat kokonaisuudeksi. Meshissä, esitystapahtuman konkreettisuus, tämänhetkisyys ja representaation kysymys ovat samanaikaisesti läsnä. Kun rajaa ulos yhdenlaisen representaation, toisenlainen representaatio tulee sen tilalle. Representaation kysymys on näyttämöllä aina läsnä, tavalla tai toisella tavalla. Kysymys on minulle monista samanaikaisista representaatioista ja niiden lukemisesta, tietoisesti tai tiedostamatta.

Meshissä on ollut kysymys ennenkaikkea tanssivan, fyysisen, ajattelevan ruumiin konkreettisuudesta, tanssijoiden välisestä kontaktista ja monitahoisten, samanaikaisten representaatioiden mahdollisuudesta. Kysymys ei ole ensisijaisesti vaikkapa representaatiosta, jonka hengittämisen ääni luo, vaan hengittämisestä itsestään. Sen sijaan että tanssijat esittäisivät sieniä, jotkut Meshin kohdista yhdistävät sienirihmastojen suhteiden luomisen tapaa ihmisen ryhmäkäytökseen ja ruumiillisuuteen. Tanssijat ovat samalla ovat myös ‘ihmisyyden’ ruumiita. He ovat, representoivat ja aineellistavat ruumiillaan myös tätä. Tämän ohella tanssijat ovat silti Marlon Moilanen, Marika Peura, Suvi Tuominen ja Pie Kär, historioineen, tunteineen ja ajatuksineen.

Mesh Tanssin talon Pannuhallissa 16.–17.9.2022

Tang Fu Kuen on kuraattori ja dramaturgi. Hän on johtanut vuodesta 2018 alkaen Taipei Arts Festivalia Taiwanissa.  Fu Kuen on työskennellyt aiemmin mm. Tokyo Performing Arts Meeting -tapahtumassa (Yokohama), Singapore Art Museumissa, Exodus Festivalilla (Ljubliana) ja In-Transit Festival in Haus der Kulturen der Welt -talossa Berliinissä. Fu Kuen siirtyy joulukuussa 2022 Norjaan Bergeniin, BIT Teatergarasjen -organisaation johtajaksi.