Kuva: Janne-Pekka Manninen
Huhtikuun alussa Itäkeskuksen Stoaan saapuu Zodiakin vieraana pohjoisen voimanaisten Titta Courtin ja Pirjo Yli-Maunulan yhteisteos [mute]. Yhden aikuisen ja yhden lapsen esittämä teos käsittelee puhumattomuutta, sen vaikutuksia ja periytymistä perheessä. Kysyimme Pirjolta ja Titalta teoksen taustoista.
Mistä teoksen idea lähti, ja vielä tarkentaen, idea lapsiesiintyjän mukaan ottamisesta?
Alun perin suunnittelimme kumpikin tahoillamme kahden erillisen soolon tekemistä, mutta käytyämme keskusteluja ideoistamme ja tuotannollisista resursseistamme, päädyimme yhdistämään kaksi produktioideaa teokseksi, jossa vuorottelisimme esiintyjinä. Olimme tehneet yhteistyötä aiemminkin useammassa teoksessa ja olimme suunnitelleet joka tapauksessa jatkavamme yhteistyötä. Aie aikaistui sekä tuotannollisista että taiteellisista syistä.
Pirjon lähtöidea oli käsitellä puhumattomuutta ja Titan idea käyttää turkkia siten kuin se tanssiessa muuttuisi takaisin eläimeksi, joka se oli joskus ollut. Puvustusidea tuki puhumattomuuden teemaa, etenkin kun se peitti kasvot kokonaan ja myös visualisoi lapsen fantasiaa, jossa hän näkee aikuisen pelottavana, eläimen kaltaisena.
Lapsitanssijan käyttö esiintyjänä oli ollut Pirjolla haaveissa jo ennen tätä produktiota. Nyt siihen löytyi sisällölliset perusteet; miten puhumattomuus siirtyy sukupolvelta toiselle ja miten kieltäytyminen erityisesti vaikeiden asioiden käsittelystä näyttäytyy aikuisen ja lapsen suhteessa.
Sanotte ennakkomateriaaleissa, että "Lapsiesiintyjät ovat olleet mukana luomassa teosta yhtä pelottomasti ja riskejä kaihtamatta kuin aikuiset." Mutta voitteko avata tarkemmin millä tavalla lasten mukanaolo tekoprosessissa otettiin huomioon? Tuliko teille eteen esim. jotain eettisiä kysymyksiä?
Haimme sellaisia lapsiesiintyjiä, joilla olisi pidempi tanssiharrastuksen historia ja myös riittävästi kokemusta esiintymisestä. Poika löytyi Moves -tanssitapahtumasta ja tyttö suosituksen perusteella Oulun taidekoulusta. Etsimme herkkää, ilmaisukykyistä, vahvasti läsnä olevaa, mielellään omaakin liikemateriaalia tuottavaa lasta. Olimme onnekkaita löytäessämme lapsen rooliin kaksi tasavahvaa esiintyjää, jotka työskentelivät lähes ammattimaisesti työryhmän jäseninä, antaen omia ehdotuksia ja luovaa panostaan prosessiin.
Lapsiesiintyjiä valitessamme kyselimme heidän toiveitaan, odotuksiaan ja motiivejaan sekä vastaavasti kerroimme itse mitä heiltä toivoimme. Prosessin aikana keskustelimme avoimesti teoksen sisällöstä, kuuntelimme heidän ajatuksiaan ja tuntemuksiaan sekä seurasimme jaksamista. Oleellista oli myös se, että lasten huoltajat olivat motivoituneita ja innostuneita – ilma heidän aktiivista panostaan lasten mukanaolo teoksessa olisi ollut vaikea toteuttaa, sen verran vaativa prosessi heillä oli.
Halusimme lapsen olevan aikuisesiintyjän rinnalla tasa-arvoisesti. Juuri nämä lapset pystyivät siihen usean vuoden aktiivisesta tanssiharrastuksesta ja siihen liittyneestä esiintymisestä sekä henkilökohtaisista ominaisuuksistaan johtuen.
[mute] nähdään Stoassa 4. ja 5. huhtikuuta. Helsingissä lavalla nähdään Pirjo Yli-Maunula ja 12-vuotias Pinja Palosaari. Katso esityksen kutkuttava videotiiseri täältä.