Kuukauden kynä -sarjassa eri kirjoittajat makustelevat Zodiakin kauden esityksiä haluamastaan näkökulmasta ja valitsemallaan tavalla. Will Funk For Food -katutanssiryhmän teoksesta A Fistful of Funk kirjoitti dramaturgi ja kirjailija Rasmus Arikka.
When I was a little, my dad told me about the desert.
Näillä sanoilla esitys alkaa.
Ensimmäinen virke virittää esityksen lapsuuden unelmiin ja haaveisiin. Näyttämön perälle levitetyn hiekkakasan takaa nousee keltapunaista valoa, mikä tuo mieleeni auringonlaskun. Miesäänen voice over jatkuu, ja pian viisi esiintyjää cowboy-asuissa saapastelee hitaasti näyttämölle. Ensin hymyilyttää, sitten naurattaa. Tunnistan siis jotain!
Esiintyjät Akim Bakhtaoui, Wilhelm Blomberg, Jeffrey Kam, Teemu Kullberg ja Sami Pajari ovat kaikki ilmiömäisen taitavia. Uppoudun heidän rytmiinsä nopeasti, katsomossa nousee halu lähteä liikkeelle. Tunnistan näyttämöllä ainakin teräviä pysähdyksiä, hyppyjä ja toisaalta myös humoristista tanssi-ilottelua, jota voisi nähdä kotibileissä tai kaveriporukan illanvietoissa.
Aluksi jokaisen esiintyjän oma hahmo esitellään näyttävästi. Hahmojen muodostumista tukee myös pukusuunnittelu, joka tekee eri väreillä, leikkauksilla ja silueteilla kaikista cowboy-hahmoista yksilöllisiä fiktiivisiä henkilöitä.
Tässä pysähdyn.
Minun päässäni fiktiivinen henkilö linkittyy vahvasti draamateatterin perinteeseen ja huomaan, etten voi olla ajattelematta sitä. Katsonko tanssin sijaan kuitenkin teatteria? Vai enkö tunnista eri näyttämötaiteen lajeja toisistaan?
Toisaalta kysymysteni kautta avautuu A Fistful of Funk -esityksen yksi keskeinen ominaisuus: se lainaa ja yhdistelee eri tyylejä ja genrejä. Esitys yhdistää esimerkiksi katutanssia ja tarinallista tanssiteatteria. Estetiikka lainaa vaikutteita amerikkalaisesta lännenelokuvasta, mutta toisaalta glitteriä ja kirkkaita värejä hyödyntävä pukusuunnittelu rikkoo stereotypiaa lehmipoikien maskuliinisuudesta. Näin tekee myös skenografia, joka koostuu teatterillisista elementeistä: black box -tilaan on rajattu selkeä näyttämö, jonka keskeisiä elementtejä on liikutettaville vanerilevyille piirretyt kuvat. Nämä ”banderollit” muistuttavat mainoksia. Yhteen on piirretty vauhkoontunut hevonen, toiseen kaktus ja sonnin pää. Erityisesti leiritulen sarjakuvamainen toteutus huvittaa, koska asetelma muistuttaa siitä, että katson fiktiivistä esitystä.
*
Zodiakin sivuilla kerrotaan, että teoksen inspiraationa ovat western-elokuvien hypermaskuliinisuus ja toksinen machismo. Jään miettimään hyper-etuliitettä. Googlettamalla selviää, että sana tarkoittaa alkujaan ”yli” tai ”yläpuolella”. Kielitoimiston sanakirjan mukaan vierasperäinen hyper-etuliite viittaa muun muassa sanoihin ”ylen” tai ”liian”. Hypermaskuliinisuus on siis liioiteltua maskuliinisuutta, tietoisesti karnevalisoitua. Liikkeen lisäksi A Fistful of Funk -esityksen puhekohtaukset korostavat tätä: Englanninkielinen dialogi muuttuu parodiaksi, joka kuulostaa kollaasilta western-elokuvien repliikeistä. Puhekohtauksissa ei pyritä omaääniseen näyttelijäntyölliseen ilmaisuun, vaan esiintyjät jäljittelevät karkeasti mielikuvaa lännenelokuvien yksinäisistä ratsastajista. Tämä muistuttaa siitä jatkuvasta esityksestä, jota sukupuolen ilmaisemiseen liittyy.
Esityksen kaikki osa-alueet tuntuvat leikkivän ääripäillä. Kontrastit ovat vahvoja. Esiintyjien ruumiiden lisäksi näyttämöllä ei ole mitään elävää. Hiekka materiaalina muistuttaa aavikoille kuolleista ihmisistä ja aavikoitumisen seurauksena kuolleesta luonnosta. Hiekka on kylmä elementti, joka toimii myös vastakohtana tanssijoiden leikkisälle liikekielelle. Lisäksi esiintyjien parrat ja viikset tuntuvat olennaiselta valinnalta. Ne muistuttavat sukupuolesta eivätkä pyri häivyttämään sitä. Yllättäen se tuntuu raikkaalta, mutta myös radikaalilta, kun viime vuosina nykyesityksissä on pyritty kunnianhimoisesti postbinääristä näyttämöä kohti.
Dramaturgisesti myös yleisöllä on tärkeä rooli esityksessä. Ensi-illassa tunnelma katsomossa on jännitteinen ja riehakas. Yleisö seuraa keskittyneesti tanssijoiden liikettä ja esityksen peruspulssia. Näyttävät numerot kirvoittavat useita väliaplodeja sekä kannustushuutoja ja -kiljahduksia vähän niin kuin jääkiekko-ottelussa. Tämä sopii esityksen maailmaan.
Sekä urheilumaailma että western-estetiikka ovat stereotyyppisen maskuliinisia. A Fistful of Funk -esityksessä ei kuitenkaan naureta stereotypialle vaan nauretaan tämän stereotypian sisältä käsin. Se saa miehisen uhon näyttämään yhtä aikaa sekä huvittavalta että rakastettavalta. Esiintyjien perusoleminen näyttämöllä on poikamaista kujeilua, vähän kuin tiiviin kaveriporukan tai urheilujoukkueen keskinäistä kisailua. Samaan aikaan ollaan tosissaan, mutta kaikki tietävät, että kyse on leikistä eikä ketään pidä sattua oikeasti. Klovnerian keinoja hyödyntävät kaksintaistelut korostavat tätä asetelmaa.
*
Vaikka cowboy-asuisten miesten patsastelu ja poseeraus näyttämöllä saattaa kuulostaa vanhanaikaiselta lähtökohdalta, kiinnityn siihen, että esityksen maailmassa maskuliinisuus ei ole myrkyllistä ja aggressiivista. Mieleeni jää erityisesti yksi kuva esityksen puolivälissä, kun cowboyt asettuvat vierekkäin makuulle aavikolle. Lämpimät kehot kylmää hiekkaa vasten. Tilanne on lyhyt, mutta koskettava. Aavikolla päivittäinen lämpötila vaihtelee helteestä yöpakkasiin. Keho kehoa vasten on tapa selvitä hengissä, vaikka samat kehot pystyvät tappamaan toisensa. Tämä ristiriita tulee mieleen, kun katson kuvaa nukkuvista lehmipojista.
Katutanssiryhmä Will Funk For Food on tanssinut yhdessä jo 15 vuotta. A Fistful of Funk jättää minuun katsojana kokemuksen, että esiintyjät viihtyvät yhdessä ja haluavat jakaa omaa riemuaan myös muille. WFFF on luonut hauskan ja koskettavan teoksen, joka sisältää näyttäviä show-numeroita luopumatta isoista taiteellista kysymyksistä ja lähtökohdista. Valitettavan usein viihde ja taide nähdään tiukasti toistensa vastakohtina. Niin ei tarvitsisi olla.
Kuva: Antti Rintala
Rasmus Arikka (s. 1994) on dramaturgi ja kirjailija. Arikka on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen koulutusohjelmasta.