Teini-teos on onnistuneesti saanut koulukiertueensa päätökseen. Tässä Päiväkirja-tekstissä kiertuekokemuksista kertovat koulukiertueen yleisötyöntekijät Ella Holappa ja Arina Laubert.
Teinin koululaiskiertue oli osa Zodiak-nuoret-hanketta, jonka tavoitteena on tuoda nykytanssia tutummaksi nuorille ja madaltaa kynnystä teosten katsomiselle. Kokonaisuuteen kuuluu myös työpajamahdollisuus, jonka tarkoituksena on syventää nuorten katsomiskokemus esityksen jälkeen.
Esityspäivät alkoivat aina roudauksella. Pauli hoiti tekniset laitteet. Minä ja Ella levitettiin esiintyjien kanssa matot. Sen jälkeen oli teippauksen aika. Kun esiintyjät lämmittelivät Janinan kanssa, minä ja Ella kiersimme luokissa alustusten merkeissä. Ennen jokaista esitystä kohtasimme nuoret, jotka olivat tulossa katsomaan esitystä ja kerroimme mitä pian oli tapahtumassa. Joskus alustus oli luentomainen hetki, jossa kerroimme mitä esitykseltä voisi odottaa ja toisinaan keskustelu nuorten kanssa siitä mitä nykytanssi voi olla.
Tärkeäksi nousi viestiä nuorilla miltä esityksessä tapahtuvat liikkeet saattavat näyttää, onko esityksessä tarinaa ja miltä liikuntasali oikein näyttää kun sinne astutaan sisään katsomaan esitystä. Alustus oli ensi kosketus jännittävään ja outoon oikkuun, joka tapahtui koulupäivän aikana.
Teinit laittavat mattoja paikoilleen. Kuva: Uupi Tirronen. Kuva on otettu Helsingin kuvataidelukiossa toukokuussa 2022
Esitykset herättivät monissa nuorissa hämmennystä, mutta olivat keskenään aina erilaisia tilanteita. Jotkut nuoret katsoivat silmä kovana esiintyjiä, jotkut katsoivat lattiaa ja kattoa kun esitys kävi intesiiviseksi ja toisinaan nuoret hakivat tukea vierustoverilta kuiskaillen ja kommentoiden esitystä. Selvää oli kuitenkin miten esityksen aikana yleisön tunnetilat vaihtelivat.
Esitys käynnissä. Kuva: Uupi Tirronen. Kuva on otettu Helsingin kuvataidelukiossa toukokuussa 2022
Esityksen jälkeen oli taiteilijatapaaminen, jossa nuoret pääsivät kysymään kysymyksiä ja kuulemaan mitä esiintyjillä oli sanottavaa. Yleisössä kävi usein kiihkeä supina, kun he saivat tietää minkä ikäisiä esiintyjät olivat. Monille nuorille oli hämmentävää miten esiintyjät olivat omasta tahdosta esiintymässä. Nuoret kysyivät: “Onko noilla kaikki ok?”, “Onko joku kidnapannu noi?”, “Siis onko noi tuolla lavalla vapaaehtosesti?”. Omien ikäisten esiintyjien kohtaaminen oli monille nuorille selvästi uusi asia.
Muutama päivä esityksen jälkeen pidettiin halukkaille ryhmille työpaja.Työpajoissa heräteltiin ajatuksia suhteessa esitykseen, pohtimalla esimerkiksi milloin esityksen aikana oli outo olo, milloin itketti, milloin nauratti. Työpajan kautta nuoret pääsivät tekemään samoja tehtäviä kuin mitä esityksessä oli nähty. Harjoitteiden kautta käsiteltiin empatia- ja vuorovaikutustaitoja ja sekä miten omaa identiteettiä voi hahmottaa suhteessa muihin.
Taiteilijatapaaminen esityksen jälkeen. Kuva: Uupi Tirronen. Kuva on otettu Helsingin kuvataidelukiossa toukokuussa 2022
Koululaiskiertue oli mahtava tapa tuoda taidetta nuorille, sillä heidän ei tarvinnut etukäteen valmistautua, riitti vain saapua koulun juhlasaliin/liikuntasaliin, jossa esitys pidettiin. Tämä mahdollisti sen, että nuoret, joille taide on vieras eikä koulussa ole erityistä painotusta taiteeseen pääsevät kokemaan uutta. Joissakin kouluissa opettajat varoittelivat, että pandemiasta johtuen oppilaat eivät ole päässeet nauttimaan mistään yhteisistä koulutapahtumista, mikä on selvästi vaikuttanut oppilaiden kykyyn olla ryhmätilanteissa. Teinin esitys oli hetki nuorille kerääntyä ja kokea jotain yhdessä esiintyjien kanssa.
Mä tykkään susta, mutta sä ootkin fuckboy. Miksi mulla on niin outo olo? Mitä toi ukkeli töllää? Miksi kaikilla muilla on niin kivaa? Näyttää siltä kuin joku ois tehnyt massiivisen pierun ja sitten lähtenyt, ja mun pitäis elää siinä hajussa.
Esityksen jälkeen jaettiin zinejä kaikille katsojille. Kuva: Uupi Tirronen. Kuva on otettu Helsingin kuvataidelukiossa toukokuussa 2022