Ensi-iltatestaajat ja TEACH ME NOT!

Olipahan esitys! Kiitos suuresti. Ja kovasti kiitoksia esiintyjille!! Oli upea, hieno teos. Ja äärimmäisen lahjakkaat taiteilijat toteuttamassa.

Ennakkotekstin perusteella en ollut valmistautunut ollenkaan siihen, mitä tulin näkemään. Kuvan perusteella oletin, että esitys voi sisältää alastomuutta. Yllätys oli full-frontal koko esityksen ajan. Alun hämmästyksen jälkeen totuin ajatukseen ja mietin, että olisi outoa, jos esiintyjät yhtäkkiä pukeutuisivat ja muuttuisivat. Jäin odottamaan alastomuuden perusteluja teoksessa. Niitä sainkin hyvin nopeasti. 

Esiintyjien liikekieli oli robottimaisen kontrolloitua ja toistavaa. Tuli selväksi, että näitä liikkeitä on harjoiteltu. Oppilaan asema korostui tavassa, jolla esiintyjät suorittivat tehtäväänsä, vaikka aina se ei näyttänyt kovin nautinnolliselta. Luotiin vaikutelma, että esiintyjät eivät esittäneet omaa koreografiaa, vaan toistivat heiltä vaadittuja asioita. Ikään kuin toistaisivat traumaa, josta tiedostamattomasti kumpuaa myös aitoja tunteita, joita ei ammattiesiintyjän taidoista huolimatta pysty kaikkea peittämään. Opettajaa ei sovi kyseenalaistaa, vaan auktoriteettina sitä totellaan. 

Aloin tuntea sympatiaa esiintyjiä, entisiä oppilaita, kohtaan. Aistin heistä kunnianhimon ja kuuliaisuuden, jotka olivat hioneet heistä huippuammattilaiset. Samalla aistin heistä surua ja satoja tunteja nöyryytystä ja alistamista. Siitä huolimatta he esiintyivät ylpeydellä, vaikka välillä he tuntuivat kuin havahtuvan omaan nykyhetkeen ja haluten kadota siitä. Tästä kertoi erityisesti toisen esiintyjän pakkoliikkeet, jossa hän puisteli päätään tahdosta riippumattoman oloisesti aina ajoittain.

Teos sisälsi hienovaraista symboliikkaa, josta seurueemme havaitsi vain murto-osan. Lainaukset Britney Spearsilta, välähdys It Feels So Goodista, tupladildot barreina, fetissinaamiot suun sulkevilla vetoketjuilla. Opettaja ei tainnut tietää, mille tielle oppilaansa vei. Sinällään olisi suonut, että lopulta opettaja olisi suostunut esiintymään oppilaansa valmistamassa teoksessa. Elänyt todeksi omaa totuuttaan.

Paras paikka kokea Teach me not! teos on ehdottomasti keskellä eturiviä.

—-------------------------

Esitys oli mielenkiintoinen. Menee aina vain hauskemmaksi nämä esitykset tässä sarjassa koeyleisösarjassa. Tuskin maltan odottaa mitä seuraava esitys tuo tullessaan...

 Esitys oli ehyt kokonaisuus. Musiikin voima ja vahvuus oli tärkeä keino, en ole missään aiemmassa esityksessä kuunnellut musiikkia yhtä intensiivisti kuin tässä esityksessä. Musiikki vei tekstiä eteenpäin tilanteesta ja tunnelmasta toiseen. Mietin välillä oliko ääninauhassa jotain vikaa, kun se soi välillä niin epäpuhtaasti. Välillä taas äänimaisema oli ehyt ja harmoninen ja välillä taas soraääniä kuului. Toisaalta teoksen äänimaailma oli sen verran lyhyt, että se ei haitannut. 

 Herätti kysymyksiä miten oleellista oli teoksen esitiedoissa mainittu penetraation esittäminen. Penetraation esittäminen puolsi paikkaansa, jotta alastomuudelle saatiin joku syy. Mutta miten se liittyi mitenkään mihinkään? Mitä jos esiintyjilä olisi ollut joku asu päällä? Miten silloin olisi esitetty penetraatio? Oliko alastomuus vain penetraation vuoksi? 

 Esitys oli sen verran tiivis ja intensiivinen, etten huomannut keskittyä tarkkailemaan omia tunteitaja ja  kehon tuntemuksia. Esiintyjät olivat selkeästi oman alansa ammattilaisia ja sinut itsensä kanssa. Naamarit olivat kaikkessa korniudessaan ihan hauska asuste. Ja selkeästi oli helpompi hengittää kun sen possuasun riisui. Ehkä siinä oli joku viesti joka ei auennnut minulle.

 Valaistus olivat toimivasti suunniteltu ja toteutettu. Ei jäänyt jalkoihin, mutta tuki kokonaisuutta. Toimi hyvin saumattomasti ja huomiota varastamatta. Strobot olivat kiva lisä.

 Esitys vastasi mielikuvaa jonka sain ennakkotekstin perusteella. Vähän liikaa varoitettelua, mutta ennakkoon pitää luoda mielikuva että kohta näet jotain enemmän.

 Esityksen jälkeen jäin miettimään mikä rooli oli alastouudella muu kuin shokkiarvo? Millainen olisi ollut joku muu puvustus? Vai olisiko vienyt esityksestä jotain pois? (Penetraatio?)

 Kaikkineen ihan kiva nähdä. Keskenään nyt on nähty kolme keskenään hyvin eri tyyppistä esitystä ja mahdoton näitä on laittaa mihinkään järjestykseen. 

Tässä muutama ajatus. Ihan hyvä maku jäi suuhun.

—-----------

Hiljaisuus salissa esityksen loputtua tavanomaisen puheensorinan sijaan. En ehkä olisi jäänyt, ellei olisi ollut pakko, ajattelen ensin. On lienee, ja varmastikin, hyvä katsoa asioita, joita ei ihan heti ymmärrä, jotka kompleksisuudessaan ovat epämukavia. 

Herkät kieltäväksi tulkitsemani liikkeet alussa koskettavat. Sitä seurannut onkin järjestään ehkä tarkoituksenmukaisesti rumaa ja groteskia. Kuka on opettaja? Onko se näkymätön voima joka ohjaa, symbolisoituu massiivisiin peniksiin, barreihin. Luettuani esityksen kuvausta tarkemmin sen jo nähtyäni ymmärrän näin ehkä olleenkin. Toivon, että olisin lukenut kuvauksen huolellisemmin, ennen esityksen äärelle asettumista. 

Lopputekstit oli vaikea nähdä ja fontti vaikealukuinen, yritin luovuttaa jossain kohtaa, mutta en ihan onnistunut. Minimalistinen lava toimi, ei olisi voinut olla mitään muuta, ajattelen. Puiset isot penikset kauniita katsella. Äänimaisema taidokas ja kutkuttava. Mietin olisiko liike mielenkiintoista, jos tanssijat eivät olisi alasti, ja onko siltikään. 

Minusta harvoin tuntuu tältä, ja tulkitsen sen äkkiseltään heikkoutena, jonkinlaisena sievistelynä. Että kyllä pitäisi ymmärtää ja nauttia moisesta korkeakulttuurista. Luulen kuitenkin ymmärtäneeni mitä tapahtui, mitä haettiin. En vain pitänyt siitä, ja en tiedä oliko tarkoituskaan. Se oli hyvin epämiellyttävää, kuten sen varmaan kuuluikin olla. Tuntuu siltä, että olisin voinut viettää aikani toisinkin, ja siltä harvoin tuntuu kulttuurikokemuksen jälkeen. Hyvin todennäköisesti kokemukseni jonain muuna päivänä olisi voinut olla toinen.

—-----------------

Nautin teoksessa eniten sen materiaalisuudesta, veistoksellisuudesta ja tilallisuudesta.

Tanssijoiden alastomat vaaleat, sileät kehot - maskia lukuun ottamatta - piirtyivät klassisina veistoksina galleriamaisessa tilassa ja vaihtuva valaistus toi ruumiin muotoja esiin eri tavoin. Esityksen aikana tanssijat muodostivat kehoillaan veistoksia kietoutuen, kasautuen ja nojaten toisiinsa. Löysin teoksesta lainoja myös muinaisten kulttuurien hedelmällisyysveistoksista, kuten afrikkalaisista puuveistoksista. Puiset, balettitankoon viittaavat, tai siitä jopa mahdollisesti veistetyt penikset, joita kannettiin, kuljetettiin ja joiden kanssa asetuttiin eri asentoihin, olivat nähdäkseni ottaneet niistä vaikutteita. Maskit esiintyjien päässä lisäsivät assosiaatioita esimerkiksi toteemipaaluihin, etenkin kun toinen istui toisen harteilla. Toisaalta ensimmäinen mielleyhtymäni oli taiteilija Matthew Barneyn Cremaster -hahmo korvineen.  

Ihon herkkä pinta piirsi pienet ja hauraatkin värinät ja kieltäytymisen eleiksi tulkitsemani liikkeet näkyviksi - vahvojen antautumisen eleiden lisäksi. Vahvojen asentojen rinnalla kehojen sisäiset vavahtelut tuntuivat. Maskin pinkki, silikoninen nahkaisuus toi kontrastia irvokkuudellaan. Suun kohdalla ollut vetoketju avattiin, ja sisältä purkautui uljahduksia. Se loi hienosti vaikutelman sisään sulkeutuneista ulospyrkivistä äänistä ja puhutteli kehollisena ja materiaalisuuteen pohjaavana kuvaavana ilmaisuna.  

Teoksen lavastukselliset elementit olivat harkittuja ja rytmitettyjä. Teatterisavu vyöryi kliimaksin kohdassa tilaan massiivisena, muotonsa pitkään säilyttävänä syöksynä. Valaisemalla tilan seiniä ja lattioita vaihtelevasti teokseen saatiin rytmitystä ja vahvemmilla valo- ja ääniefekteillä korostettiin tunnelmaa kivun rajoille asti.  

Teos käsitteli vallan kysymyksiä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja erityisesti tanssin maailmassa. Opettajan ja opiskelijan välisiin suhteisiin viitattiin käsiohjelmassa sekä lattiaan heijastettuna, rullaavana tekstinä, jossa esiteltiin tarinaa avaavia fragmentaarisia ajatuksia ja viittauksia. Vaikka pidin esityksen vahvuutena sen fyysistä kerrontaa, myös sen kerroksellisuus kiehtoi – viittauksia saattoi purkaa pitkään. Jotta voisin sanoa mielipiteeni rinnastuksista, vaatisivat ne vielä lisää purkamista. Vaikka teoksen teemaa ja aihetta on #metoon myötä käsitelty jo laajasti ja esityksen lavastuksellinen lähestymistapa olisi voinut tehdä siitä banaalin, banaaliudelta kuitenkin vältyttiin. Löysin teoksesta ilmaisun rikkautta, joka piti otteessaan ja herkkyyttä, jota arvostan.

Kiitos paljon tekijöille ja Zodiakille tämän näkemisestä!

-----

Esitys oli paljas, kaikissa sanan merkityksissä. Lavastus – tai sen puutetta lähentelevä tila. Sekä puvustus – sama homma. Alastomuuden käyttö teoksissa on monin tavoin latautunut (voiko näin sanoa suomeksi? loaded) asia, joten heti alussa on hieman varpaillaan. Mitä tällä elementillä haetaan? Sitten käykin hyvin nopeasti selväksi, että ruumiillisuus on tämän kaiken ydintä. Alun jonkinasteisesta shokista (alastomat kehot) liikuttiin fluidin liikekielen ihailuun ja jonkin sortin hämmennykseen. Esityksen päättyessä oli raskas olla – ei paha olla, mutta raskas. Mieli työsti sitä, mitä on juuri nähnyt. Taitaa työstää vieläkin.

Esiintyjät olivat vangitsevia, upeita, itsestään niin kovin paljon antavia. Pienet liikkeet – etenkin käden heilautus, kieltäytymisen merkiksi, ah! – tuntuivat suurilta. Joitain asioita oli vaikea katsoa. Itsensä läiskimistä ja sen sellaista. Paljaus sopi tähän erinomaisen hyvin. Oletin, että valaistuksella jollain lailla korvattaisiin lavastuksen paljautta (värejä tai mitä lie), mutta onneksi valaistuskin jätti kaikelle muulle tarvittavaa tilaa. Tekstin lukemisessa oli haastetta, mutta arvostin Britney Spears -viittausta.

Esityksen monitulkintaisuus on sekä ihanaa että raastavaa. "Auttakaa ymmärtämään!", huutaa jokin ääni sisällä. Pohjautuiko tämä kuinka vahvasti todellisuuteen? Loppu – mitä sillä tarkoitettiin??!! Kysymyksiä, jotka jäivät mieleen pyörimään, mutta niiden sumuiseksi jääminen ei kylläkään tunnu epämiellyttävältä. Haastava ja avoimeksi jäävä voi olla varsin hyvä. Esitys vei minut hämmentyneeseen, ihmettelevään, ehkä jonkin verran ahdistuneeseenkin tilaan. Aiheen myötä se ei ole ihmekään.

Hämmennys ei välttämättä esityksen katsomalla hälventynyt, mutta myönnettäköön – oli kaikki näyttämöllä nähty jotakin, jota en ole aiemmin kokenut. Jäin miettimään, miltä esitys tuntuisi jollekin toiselle, jolla on ruumiin rajojen rikkomista läheltä liippaavia kokemuksia. Esityksen aikanakin mieli singahteli paikasta toiseen. Naamiot: alistussuhteet, BDSM, eläinten teollinen hyödyntäminen. Mitä milläkin haettiin. Mikä kenties piti paikkaansa, mikä ei. Näin jälkikäteen listauksesta jälkimmäisimpänä mainittu nousee mieleen porsaiden kirurgisen kastroinnin kiellon kaavaillun nostamisen myötä. Toisaalta voi jäädä tuudittautumaan siihen, ettei saa välttämättä täysin kiinni teoksen perimmäisestä olemuksesta – just sit with it.

Wojciech Grudziński – Maria Magdalena Kozłowska: TEACH ME NOT! 2.4.–10.4.2025 Zodiak Stagella